Populismia pelottelulla vai ratkaisujen etsimistä?
Suomalaisten ja koko maapallon tulevaisuuden kannalta ei ole merkityksetöntä, millaisin toimintatavoin puolueet ja poliitikot lähestyvät politiikan vaikeita kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää.
Ilmaston lämpenemistä, valtioiden välisiä jäätyneitä konflikteja, talouden maailmanlaajuisia taantumisia ja väestönkasvun kaltaisia suuria ongelmia ei ratkota lietsomalla pelkoa ja vastakkainasettelua tai väistämällä asioiden ”iso kuvaa” kiinnittämällä huomio pieniin yksityiskohtiin.
On surullista, että kotimainen maa- ja metsätalous näyttäytyy monien puheissa ilmastokysymyksen perimmäisenä ongelmana. Ratkaisuna nähdään usein kotimaisen tuotannon nitistäminen.
Keskustan näkökanta on tyystin toinen: metsistä ja pelloilta löytyy ratkaisuja niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti.
Väestönkasvu monitahoisena ilmiönä on eräs maailmanlaajuisen ja paikallisen politiikan kohtalonkysymyksistä. Globaalisti tarkasteltuna väestö kasvaa huolestuttavalla nopeudella, kun huomioon otetaan rakkaan maapallomme kantokyky: miten puhdas juomavesi ja riittävä ravinto taataan kaikille?
Koto-Suomessa tarkasteltuna kysymys näyttäytyy aivan toisenlaisena. Suomen väkimäärä pienenee ja lapsia syntyy aivan liian vähän.
On lähes muodikasta puhua kestävyysvajeesta ja sen aiheuttamista ongelmista huoltosuhteelle. Mitä tuo ammattikielellä leikittely oikein sitten tarkoittaa?
Käytännössä kyse on siitä, miten hyvinvointiyhteiskuntamme kykenee huolehtimaan tulevaisuudessa apua tarvitsevista.
Kun lasten määrä laskee ja samanaikaisesti iäkkäämpi väestö elää pitempään, ja jossakin vaiheessa tarvitsee enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, niin julkisen talouden kantokyky on koetuksella. Työikäisiä palveluiden tekijöitä tai palveluja verotuksen kautta maksavia kansalaisia ei ole riittävästi.
Kestävyysvajeen paikkaamista tehtiin viime vaalikaudella sekä talous- että sosiaalipolitiikan saralla. Sote-uudistus olisi toteutuessaan helpottanut julkisen talouden kustannusrakennetta ja epäsuositut kilpailukykytoimet puolestaan auttoivat uusien työpaikkojen syntymisestä maahan.
Toimia tarvitaan tälläkin vaalikaudella, kun Suomen talous näyttäisi kääntyvän taantumaan.
Perusongelmaa toimet eivät kuitenkaan nopeasti ratkaise: mistä Suomeen saadaan lisää veronmaksajia – ihmisiä työhön ja toimeen – jos lasten määrän lasku jatkuu nykyisellään?
Samaan aikaan julkisessa keskustelussa peräänkuulutetaan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja toisaalta ihmetellään, miten Suomessa laajasti esiintyvään työvoimapulaan saataisiin uusia osaajia mahdollisimman pian.
Ammattilaisten työperäistä maahanmuuttoa tulisikin helpottaa esimerkiksi työlupien saannin kannalta. Koijareita Suomeen ei tarvita, mutta osaavaa työvoimaa kylläkin.
Suomi tarvitsisi myös lisää lapsia. Tähän eivät vaatimukset synnytystalkoista auta, vaan ratkaisuna on pitkäjänteinen perhepolitiikka, joka tukee perheen perustamisessa.
Nykyinen työelämä on sirpaleista ja epävarmuus tulevaisuudesta yleistä. Tämän vuoksi perheiden asiat on otettava lainsäädännössä vakavasti ja luotava ratkaisuja, joilla Suomeen olisi hyvä perustaa perhe tulevaisuudessakin.
Perheen perustamisiässä olevat ihmiset tarvitsevat tunteen, että heidän elinsympäristössä on turvaa ja maapallolla on tulevaisuutta. Siksi päättäjien pitää rakentaa toivon näköaloja eikä pelon ilmapiiriä.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja keskustan varapuheenjohtaja.