Onnea nuorkeskusta!

Mennyt viikonvaihde jää mieleeni kahdesta juhlavasta syystä.

Sunnuntaina vietimme Suomen 98. itsenäisyyspäivää perinteisin juhlamenoin. Lauantai-iltana vietettiin Helsingissä vanhalla ylioppilastalolla Keskustanuorten 70-vuotisjuhlia.

Aluksi Maaseudun Nuorten Liitto, sittemmin Nuoren Keskustan Liitto ja vuodesta 2005 Keskustanuoret-nimellä kulkeva nuorisoliike on antanut vuosikymmenien aikana sadoilletuhansille nuorille ensikosketuksen yhteiskunnalliseen ja aatteelliseen toimintaan. Nyt juhlavuonna on oikea aika pohtia järjestön sisintä merkitystä.

Jokainen sukupolvi rakentaa omannäköisensä nuorkeskustan.  On kuitenkin yhteisiä säikeitä, arvoja ja asioita, jotka yhdistävät sekä nykyiset että entiset keskustanuoret  samaksi joukoksi.

Minulle keskustanuoret on antanut monentasoisia elämyksiä ja eväitä.

Olen saanut valtavasti ystäviä. Olen oppinut tuntemaan Suomen maantieteen. Olen oppinut, että oma mielipiteeni ei ole aina se oikea. Olen saanut käydä arvo- ja aatekeskustelua parhaassa mahdollisessa seurassa.

Keskustanuorilta olen saanut poliittisen peruspääoman kansanedustajan ja ministerin työhön. Näin moni muukin: nykyisessä eduskuntaryhmässämme on kuusi entistä keskustanuorten puheenjohtajaa. Tilastot kertovat laajemminkin, että keskustanuoret ovat olleet monelle vaikuttajalle hyvä oppikoulu.

Keskustanuorille ei kuitenkaan tee oikeutta se, jos järjestöä pidetään vain herrahissinä tai poliittisten broilereiden kypsytyspaikkana. Keskustanuoret ovat enemmän. Parhaimmillaan järjestö antaa nuorille paikan, missä voi kehittää omaa henkistä kasvuaan tasavertaisessa ja arvostavassa yhteisössä.

Muutamia ajatuksia haluan keskustanuorille sanoa.

Tehtävänne, oikeastaan velvollisuutenne, on osallistua vahvasti keskustan periaateohjelmatyöhön, jota vetää puolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko.

Arvo- ja aatekeskustelua ei käydä koskaan liikaa. Se on happea päivänpolitiikkaan ja kirkastaa ajatuksiamme kohti tulevaa.

Toiseksi tehtävänne on huolehtia siitä, että myös teidän sukupolven jälkeen löytyy innokkaita nuoria naisia ja miehiä jatkamaan nuorkeskustalaista työtä.

Kaikessa järjestötoiminnassa on nousunsa ja laskunsa, sitä ei pidä säikähtää. Keskusta-aate on lujaa puuta ja se on vuosikymmenien aikana karaistunut kestäväksi.  

Varokaa kuppikuntaisuutta keskustan sisällä ja suhteessa muihin. Älkää olko tekemisissä vain samanmielisten ja keskustaa tunnustavien kanssa.

Dialogi toisella tavalla ajattelevien kanssa avartaa ja lisää ymmärrystä. On hyvä yrittää ymmärtää miksi demarinuori ajattelee toisin kuin itse tai miksi kokoomusnuori tekee toisin kuin sinä.

Nuorkeskustalaisuus sana otettiin keskustanuorissa käyttöön 1980-luvun lopulla. Sanalla ei tarkoitettu silloin niinkään nuoria keskustalaisia, vaan asennetta, jonka esikuvana pidimme 1800-luvun lopun nuorsuomalaisia.

Toivon, että rohkeus, uudistaminen ja vastuullisuus kuvastavat myös tänään keskustanuorten tapaa ajatella ja toimia.

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja