Mitä tapahtuu koulutusjärjestelmällemme?
Koko suomalainen koulutusjärjestelmä ja -kenttä tulevat muuttumaan seuraavalla vaalikaudella, kun arvioidaan puolueiden viime aikaisia kannanottoja ja valmistautumista seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Vaikka moni kansanedustaja on peräänkuuluttanut, että kuluneella hallituskaudella ”koulutus on uudistettu, ensi kaudella kehitetään” -jargonia, on selvää, että esitetyt uudistukset eivät tule olemaan pieniä. (Wikipedian määritelmän mukaan jargonilla tarkoitetaan mongerrusta tai siansaksaa.)
Esiopetusta haluavat laajentaa ainakin vihreät ja kokoomus. Kokoomus tavoittelee kaksivuotista esiopetusta, joka koskisi jatkossa koko 5–6-vuotiaiden ikäluokkaa.
Kuntaliiton arvion mukaan kaksivuotisen esiopetuksen lisäkustannukset olisivat noin 165 miljoonaa euroa. OAJ:n suunnasta on jopa väläytelty, pitäisikö 3–5-vuotiaiden varhaiskasvatus muuttaa ikäluokka kerrallaan maksuttomaksi ja velvoittavaksi.
Tätä keskusta ei kannata, vaan toivoo, että esiopetus ja kaksi ensimmäistä luokkaa joustaisivat ajallisesti nykyistä enemmän. Toisen luokan lopussa olisi perustaitojen tarkastelupiste.
Peruskoulussa on tapahtunut paljon uutta kuluneella hallituskaudella. Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat otettiin käyttöön alakouluissa 1.8.2016.
Yläkoulussa on edetty ja edetään niin, että viimeisinä uudet opetussuunnitelmat koskevat 9. luokkalaisia vuonna 2019.
Hallitus on myös uudistanut oppimisympäristöjä ja vauhdittanut digitaalisten materiaalien käyttöönottoa.
Seuraavan hallituksen tärkein koulutuspoliittinen tavoite pitää olla alueellisen ja sosiaalisen eriarvoistumisen pysäyttäminen.
Vuoden 2016 Pisa-vertailu kertoo, miten alueelliset erot eri puolilla Suomea ovat kasvaneet.
Erityisesti pääkaupunkiseudun tulokset ovat huomattavasti parempia kuin vaikka Itä- ja Pohjois-Suomessa. Samalla erot tyttöjen ja poikien välillä ovat suuret.
Kun tähän yhtälöön yhdistetään se, että viime vuosina kunnat ovat joutuneet vähentämään lähiopetuksensa määrää, tilanne on kestämätön.
Juha Sipilän hallitus on saanut erityisesti vihreiltä kovaa kritiikkiä koulutusleikkauksista.
Valitettavasti myös vihreät sortuivat rajuihin valtionosuusleikkauksiin istuessaan kokoomusjohtoisessa hallituksessa viime kaudella. Kuntien talous kurjistui ja oppitunnit vähenivät. Suunnan on muututtava.
Oppivelvollisuuden pidentäminen toisen asteen loppuun saakka tai vähintään 18-vuotiaaksi saa myös kannatusta useammasta puolueesta.
Kuntaliitto on laskenut toisen asteen pidentämisen hintalapuksi noin 183 miljoonaa euroa, joka koostuu muun muassa oppimateriaaleista, koulumatkatuesta sekä erityisopetuksesta ja muista tukitoimista.
Edessä on vääjäämättä suuria muutoksia, ja puhutaan suurista summista. Silti on muistettava, etteivät päätökset perustu vain talouteen.
Suomalaista koulutusjärjestelmää kehitettäessä puolueiden välillä tultaneen ottamaan yhteen niin arvomaailman, perhekäsityksen, alueellisuuden kuin talouden osalta.
Vastaavasti niin lastenhoitajat, sosionomit sekä lastentarhan-, luokan- ja aineenopettajat kuin alan tutkijat tulevat toivottavasti avaamaan näkemyksiään oppimisesta ja lapsen kehityksestä.
Seuraavankin hallituksen tehtävälista on pitkä. Erityisesti kun tähän edellä mainittuun lisätään vielä muun muassa sosiaaliturvan ja perhevapaiden uudistaminen.
Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri