Lasten yhdenvertaisuus on tärkeintä

Puheenvuoro

Tämä kulunut vuosi on ollut meille jokaiselle pitkä. Erityisen raskas se on ollut niille, joiden oma tai läheisten terveys on ollut uhattuna. Samoin huoli toimeentulosta on ollut monelle raastavaa.

Vuosi on lisännyt yksinäisyyttä ja syventänyt kahtiajakoa ihmisten välillä. Osa on nähnyt ajassa paljon myönteistä, ehkäpä kasvaneena aikana perheen kanssa ja vaikka mahdollisuutena hoitaa päivän työt omalta kesämökiltä, kaukana kaupungin kiireestä.

On ehtinyt hiihdellä ja opetella neulomaan villapaitaa tai leipomaan hapanjuurileipää. Se on juuri sitä elämää, mitä varmasti jokainen meistä voisi haluta elää. Pohja ponnistaa kriiseihin on meillä jokaisella hyvin erilainen. Korona-aika on tehnyt juuri tuon railon vieläkin suuremmaksi.

Korona-aika on palauttanut meitä monella tapaa juurilleen. Samalla se on räjäyttänyt esiin yhteiskuntamme kahtiajakautuneisuuden. Yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden.

Suomessa elää tällä hetkellä miljoona ihmistä yksin. Vuoden aikana tapaamiset ovat katkenneet ja yksinäisyys lisääntynyt. Tunne yksinäisyydestä vahvistuu kahtiajakoisuuden kautta. Ne kesämökit, etätyöt ja villapaidat. Ne ovat edelleen suurimmalle osalle haavetta.

Olen usein miettinyt sitä, mikä on kaikkein tärkein perusta suomalaiselle yhteiskunnalle. Mistä oikeasti olen ylpeä. Mistä en ikinä haluaisi luopua.

Se on lasten yhdenvertaisuus. Lähipäiväkodit ja koulut. Se periaate, että jokainen vanhempi vie lapsena siihen kotiaan lähinnä olevaan päiväkotiin tai kouluun, sen mukaan miten kaupunki kirjeen lähettää. Se on meidän yhteiskunnan rikkaus.

Se murentuu, jos asuinalueet kaavoitetaan asuntojen hinnan mukaan tai jos yksityiskoulujärjestelmä saa jalansijaa suomessa. Sitä vastaan tulen itse aina taistelemaan.

Miten tämä liittyy korona-aikaan? Ne, joilla työt ovat jatkuneet ja joilla on ihmisiä ympärillä pärjäävät hyvin. Ne perheet ja ihmiset, joilla on ennestäänkin ollut haasteita, ovat saaneet suurimman iskun. Se ihminen, joka on lomautettuna tai menettänyt työnsä.

Toisesta kodista tai kesämökistä ei voi haaveilla kaukaisemmissa unelmissakaan. Tai ihminen, joka on kokenut yksinäisyyttä aiemminkin, eikä ympärillä ole perhettä tai turvaverkostoja. Tai se lapsi ja nuori, joka tarvitsisi vanhemman tukea etäkouluun, mutta vanhempi ei koronan kärjistämien ongelmien vuoksi jaksa auttaa tai olla läsnä. Kaikki tämä on inhimillistä ja totta.

Suurin osa meistä tietää miten pahalta tuntuu, kun riskiryhmään kuuluvaa vanhempaa tai mummoa ja ukkia ei ole voinut tavata kunnolla vuoteen. Meillä jokaisella on ikävä ja ennen kaikkea meidän vanhemmilla ja isovanhemmilla on ikävä meitä ja teitä.

Erityisesti meidän tulee muistaa niitä ihmisiä, jotka tässä poikkeustilassa ovat menneet fyysisesti jokaisena päivänä töihin. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta etätyöhön.

Tehtaat ovat pyörineet, kaupan myyjät ovat varmistaneet sen, että jokainen meistä saa ruokaa. Opettajat ovat pitäneet lapset ja nuoret opintiellä.

Erityinen kiitos kuuluu terveydenhuollossa työskenteleville, jotka ovat väsymättä taistelleet Koronan leviämistä vastaan ja hoitaneet sairastuneet ihmiset.

Viime viikkojen aikana olemme alkaneet nähdä pikkuhiljaa valoa tunnelin päässä. Tätä tunnetta on varmasti vahvistanut myös konkreettinen exit-suunnitelma. Suomi tarvitsee huolella rakennetun suunnitelman siitä, millä ehdoilla, missä järjestyksessä ja millä tavalla rajoituksia voidaan purkaa, kun rokotukset etenevät ja tautitilanne kohenee.

Tämä antaa ihmisille näkymää tulevaan. Tapahtumien järjestäjille sekä yrittäjille jotain, minkä varassa suunnitella toimintaansa.

Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei tauti ole vielä selätetty. Jos alamme nyt lipsua ja laiminlyömään asetettuja rajoitteita, voi tilanne olla nopeasti sama kuin esimerkiksi Saksassa tai Belgiassa, jossa sulkujen höllentämisen jälkeen tautiluvut pomppasivat uudestaan. Se olisi pahinta tässä hetkessä, niin jokaisen ihmisen kuin yritysten ja elinkeinojen kannalta.

Eli, samanaikaisesti meidän pitää kurinalaisesti torjua koronaa ja rakentaa hyvää ja pitävää ulospääsyä kohti valoisampaa ja vapaampaa kesää.

Tätä tulevaisuuden näkymää luodaan myös ensi viikon hallituksen kehysriihessä. Olemme elvyttäneet voimalla ja ottaneet velkaa.

Nyt on kuitenkin suunnattava katsetta koronan jälkeiseen aikaan. On ennustettu, että jo syksyllä maailmantalous lähtee voimakkaaseen kasvuun. Suomen on päästävä tähän kasvuun mukaan. Meidän on kyettävä vahvistamaan julkista taloutta, luomaan talouden kestävyystiekartta ja tekemään päätöksiä, jotka luovat konkreettisesti lisää työpaikkoja.

Toki kehysriihessä päätetään monesta muustakin vaalikauden lopun linjauksista. Tulossa on mielenkiintoinen viikko.

Riikka Pakarinen Riikka Pakarinen on keskustan varapuheenjohtaja ja valtiovarainministerin EU-asioiden erityisavustaja.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen