Kuntavaaleista ja analyyseista
Saako tästä tuloksesta nyt iloita? Eräs keskusta-aktiivi kysyi kuntavaalien jälkeen kysymyksen, joka varmasti askarruttaa puolueväkeämme. Se kertoo myös keskustalaisesta toimintakulttuurista, palaan siihen lopuksi.
Mitä kuntavaalituloksessa näkyy? Kolmen perinteisen puolueen palkintopallisijat eivät anna vielä sellaiselle tulkinnalle sijaa, että yli kymmenen vuotta kestänyt politiikan asetelmamurros olisi päättymässä ja palaamassa ennalleen. Viitteitä siitä on nähtävissä Euroopassa, mutta kuntavaalien alhainen äänestysaktiivisuus pidättelee Suomen osalta turhan pitkälle ehtiviä johtopäätöksiä. Niin harva suomalainen kävi äänestämässä, että esimerkiksi vaalien voittaja kokoomus nosti kannatusosuuttaan, vaikka sai edelliskertaa vähemmän ääniä.
Keskustan osalta kuntavaalituloksessa näkyy samantyylisiä piirteitä kuin 2019 eduskuntavaaleissa. Yleinen kannatustilanne kolhi eteläistä Suomea, ja perinteisillä kannatusalueilla oli näpäytyksen makua. Mistä näpäytettiin, jää parhaillaan tehtävän laajan analyysin pääteltäväksi.
Äänestysaktiivisuuden rinnalla äänioikeutettujen määrän muutos erikokoisissa kunnissa oli merkittävässä roolissa erityisesti keskustan tuloksen osalta. Keskustan kannatuksesta 40 prosenttia tuli alle 5000 asukkaan kunnista. Niissä menetimme vajaat 19 000 ääntä, mutta samalla myös äänioikeutettujen määrä laski näissä kunnissa lähes 14 500 henkilöllä. Saman suuruusluokan muutokset nähtiin myös 5000–10 000 asukkaan kunnissa. Yksi näidenkin vaalien loppupäätelmä on, että keskustan on tulevaisuudessa pärjättävä väestöliikkeen rytmissä. Se on välttämätöntä, jotta äänet riittävät kamppailuun ykköspuolueen asemasta.
Käymme kipeätkin asiat avoimesti läpi ja se on aina vahvistanut puoluetta sisältäpäin.
Nopeita analyyseja vaikutuksista valtakunnan politiikkaan tai keskustan ratkaisuihin ei kannata tehdä. Politiikan murros on raju. Vanhoja pelikirjoja ei ole, minkä vuoksi jokainen puolue pärjää olemalla aito ja rehellinen asialleen.
Kohti eduskuntavaaleja politiikan valtapuhe korostuu. Keskustan on oltava keskustelussa tarkkana, valta ei ole politiikan vetovoimatekijä. Talouspolitiikan puhe jatkunee, mikä voi avata Suomea koronan jäljiltä sumusta valoon luotsaavalle valtiovarainministeripuolueelle ovea. Tärkeintä on edelleen yksinkertaistaa pääviestiä ja viedä sitä suomalaisten huulille toiminnan joka tasolla. Kummassakin pystymme parempaan.
Mihin viittasin alussa keskustalaisella toimintakulttuurilla? Viittasin ylikriittisen analyysin perinteeseen. Mitä roisimmin omasta puolueestaan sanoo, sen parempana analyysia on meillä tavattu pitää.
Totean painavasti, että pidän kriittistä keskustelua keskustan vahvuutena. Käymme kipeätkin asiat avoimesti läpi ja se on aina vahvistanut puoluetta sisältäpäin. Kriittinen analyysi on tarpeellista myös, koska vain tiedostamalla myös epäonniset ratkaisut voidaan välttää virheiden tekeminen uudelleen.
On silti tärkeä valinta, mikä on kokonaisasenne, jolla käsittelemme itseanalyysiamme. Negatiivisuus ei kehitä. Kannustan siksi valitsemaan myönteisen asenteen kaikkeen keskustatyöhön. Ilon kautta ja kohti valoa. 115-vuotias kansanliikkeemme ansaitsee meiltä eteenpäin katsovan asenteen.