Kun työ ei kannata, järjestelmä ei toimi

Hallitus poisti työttömyysetuuden suojaosan vuoden 2024 keväällä. Työttömyysetuuden suojaosan poistamisen tavoitteena on ollut kannustaa työttömiä vastaanottamaan kokoaikaista työtä ja vähentää julkisia menoja. Tämä ei ole kuitenkaan onnistunut, sillä kokoaikaisia töitä ei ole ollut tarjolla riittävästi.

Samaan aikaan yrityksillä on pulaa osa-aikaisista työntekijöistä ja nyt tiedetään uuden tutkimuksen valossa, että suojaosat ovat aikaisemmin lisänneet osa-aikatyötä. Suojaosan poistamisen jälkeen osa-aikatyön tekeminen on nähty usein kannattamattomana taloudellisen hyödyn jäädessä pieneksi.

Sosiaalialan ammattilaisena törmään harmittavan paljon siihen, että esimerkiksi perhe ei saa tasapainotettua talouttaan työttömyyden aikana edes osa-aikaista tai keikkatyötä tekemällä.

Erityisesti kannan huolta siitä, että nuorilla on haasteita päästä työelämään. Kokoaikaista työtä ei ole riittävästi tarjolla ja osa-aikatyö nähdään kannattamattomana. Tällöin työelämäosaamisen kehittäminen jää puutteelliseksi ja työnhaku vaikeutuu entisestään, kokeneempien viedessä kokoaikaiset työpaikat.

Tämänhetkinen työttömyysturva ajaa ihmisiä siihen, että ihminen passivoitetaan kotiin. Vaikka on olemassa työnhakuvelvoite, kokoaikaisia työpaikkoja ei silti ole riittävästi.

Yhtä työpaikkaa kohden saattaa olla jopa tuhansia hakijoita. Tämä aiheuttaa sen, että työnhakijalla ei ole välttämättä motivaatiota tai realistista mahdollisuutta saada hakemaansa työpaikkaa. Samaan aikaan tämä kuormittaa yritysten rekrytointiprosesseja. 

Sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua siitä, että harrastus- ja vapaaehtoistoiminta voidaan tulkita joillain työllisyysalueilla työnteoksi, vaikka siitä ei makseta ihmisille palkkaa. Onko oikein, että yhteiskunnallisesti aktiivista ihmistä “rangaistaan” heikentämällä toimeentuloa?

Keskustanuorissa on pitkään nähty perustulomallin olevan ratkaisu työttömyyden haasteisiin. Näen, että perustulomallia tulisi kokeilla käytännössä. Ajatuksena perustulossa on, että jokaiselle tarjotaan tietty perustason toimeentulo ilman, että etuus pienenee heti palkkatulojen alkaessa.

Perustulolla saataisiin kannustettua ihmisiä hakeutumaan osa-aikaisiin ja keikkatöihin samalla vähentäen kannustinloukkuja. Samaan aikaan saadaan vähennettyä hallinnollista byrokratiaa sekä taloudellisten haasteiden aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta ihmisiltä.