Tekoälyn aikakautena Suomi ei voi jäädä byrokratian vangiksi
Nykyaikaiseen kansainväliseen ja kiihtyvän teknologisen kehityksen ohjaamaan yhteiskuntaan kuuluu väistämättä erinäinen sääntely. Emme pääse karkuun lupia, hallintoa ja regulaatiota, vaikka haluaisimmekin – emmekä pohjimmiltaan taida halutakaan.
Luvitus ja byrokratia ovat syntyneet todellisesta tarpeesta suojella luontoa, lapsia, kuluttajia, työntekijöitä, ennaltaehkäistä erilaisia onnettomuuksia… Lista on pitkä ja pitää sisällään monia perustellusti suojeltavia arvoja ja oikeushyviä
Ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien liikkuminen pitkin poikin maailmaa – enemmän ja helpommin kuin koskaan ennen – edellyttää tiettyä määrää uutta sääntelyä.
Myöskin uudet teknologiat vaativat pelisääntöjä ja heikommassa asemassa olevien suojelua. Varmaan kaikki ovat samaa mieltä siitä, että digialustat ja etenkin sosiaalinen media tarvitsisivat sääntelyä ja valvontaa enemmän eikä vähemmän.
Ongelma on se, että kun yhteiskunta muuttuu ja kehittyy vauhdilla, niin Suomen valtion kuin Euroopan unioninkin poliitikot ja viranomaiset suoltavat samaa vauhtia uutta normia ja byrokratiaa. Yleensä vilpittömässä mielessä hyvää tavoitellen, mutta kun samaan aikaan aiempina vuosikymmeninä nikkaroituja normeja ei pureta eikä kevennetä, uhkaavat ihmiset ja yhteisöt hukkua hallinnolliseen taakkaan.
Havainto Suomessa niin julkisella sektorilla kuin yrityksissä ja kansalaisyhteiskunnassa on se, että aikaa ja resursseja menee entistä enemmän erilaisten lupien ja selvitysten laatimiseen.
Arkikokemus on, että erilainen tilastointi ja ”vastuullisuuden” osoittaminen ohjelmilla ja raporteilla on lisääntynyt. Hallinnollinen taakka vaatii palkkaamaan työntekijöitä pelkkään byrokratiaan, hidastaa erilaisia projekteja ja pakottaa pienempiä yrityksiä fuusioihin raskaan normituksen täyttämiseksi.
Edellä kuvattu ilmiö syö eittämättä Suomen kilpailukykyä. Muualla Euroopassa liikkuessa silmiin pistää Suomen muita raskaammat vaatimukset rakentamisessa ja palvelualoilla esimerkiksi tapahtumissa ja ravintola-alalla.
Ensi vaalikaudesta alkaen on edettävä sääntelyn keventämisessä kunnianhimoisemmin. Koska moderni yhteiskunta tuottaa koko ajan uutta byrokratiaa, tulee vanhaa normitusta myös koko ajan purkaa.
Turhaa byrokratiaa ovat useammat hallitukset tosissaan yrittäneet purkaa. Sipilän hallitus pääsi pisimmälle poistaen tai keventäen yli 300 normia. Orpon hallitus ansaitsee myös kiitosta tässä.
Ensi vaalikaudesta alkaen on edettävä sääntelyn keventämisessä kunnianhimoisemmin. Koska moderni yhteiskunta tuottaa koko ajan uutta byrokratiaa, tulee vanhaa normitusta myös koko ajan purkaa.
Suomessa tulee ottaa käyttöön ”1 sisään, 2 ulos -periaate”. Systemaattisesti kun uusi velvoite asetetaan, tulee samassa yhteydessä purkaa kaksi. Tällaisia periaatteita on käytössä monissa länsimaissa mm. Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa.
Normien purkua ei tule jättää jokaisen eri ministeriön hyvän tahdon varaan, vaan sen tulee olla pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian (VNK) tehtävänä ja VNK:n pitää tavoitteellisesti johtaa sitä.
Oma lukunsa byrokratian mättäillä on luvitus. Aivan liian moni hanke seisoo epävarmuuden tilassa vuosikausia prosesseissa. Jos lupa lopulta saadaan, se saattaa olla tarpeeton maailman muutosten vuoksi.
Erilaisten lupien määrää on vähennettävä. Hankkeita pitää saada liikkeelle yhdellä investointiluvalla, johon on vain yksi valitusmahdollisuus. Lupiin on saatava takuuaika: jos päätös ei tule määräajassa, se on yhtä kuin myönteinen lupa.
Tekoälyn mahdollisuudet on otettava käyttöön hallinnon päätöksenteossa, vaikka aihe pelottaakin. Yksinkertaiset ja pienemmällä ”intressillä” olevat hallinnon päätökset pitää siirtää tekoälyn käsittelyyn.
Tämä luo oikeusvaltiollisia haasteita, mutta ne kyllä kyetään ratkaisemaan. On kestämätön tilanne myös viranomaisten resurssien näkökulmasta, jos tekoälyllä voidaan pian tuottaa loputon määrä kanteluita ja kirjelmiä, jos ne kaikki pitää käsitellä toisessa päässä ihmissilmin.
Tekoälyn synnyttämän uuden teollisen vallankumouksen ja kovenevan kansainvälisen kilpailun oloissa Suomi ei voi säilyä kilpailukykyisenä hyvinvointiyhteiskuntana, jos byrokraattinen taakkamme jatkuu tällaisena.