Kilpailukyky ei ole arvo

Pääministeri Juha Sipilän keskustan puoluevaltuustossa pitämästä hajauttamispuheesta nousi kansallinen keskustelu.

Keskittämisideologian kannattajat tyrmäsivät puheen oitis. Hajauttaminen ei kuulemma paranna kilpailukykyä, vaan päinvastoin.

Etenkin vihreät julistautuivat kilpailukyvyn ylipapeiksi. Kilpailukyvyn nimissä meidän olisi kaikkien muutettava suuriin, tiheästi asuttuihin kaupunkeihin. Suomesta ilmeisesti vain Helsinki täyttää nämä kriteerit.

Tämä on omalaatuinen puheenvuoro juuri vihreiden suunnasta. Jos ajattelemme, että kilpailukyky on kaiken muun yli menevä arvo, voisimme alkaa kyseenalaistamaan esimerkiksi sellaisia yhteisesti sovittuja asioita kuten ympäristönormit ja luonnonsuojelu. Selkeä haitta kilpailukyvylle, halvemmaksi tulee kun ei tarvitse turhaan näihin rahaa laittaa.

Entä eläinten hyvinvointi, selvä haitta kilpailukyvylle. Työhyvinvointi. Tulee kalliiksi, haitta kilpailukyvylle, parempi laittaa raihnaiset vaihtoon. Ranuan mummojen hoitaminen nyt ainakin rasittaa kilpailukykyämme.

Varhaiskasvatus ja koulukin maksavat, ei niitä varmaan ole järkevää tarjota ainakaan ilmaiseksi ja kaikille. Siellähän voi olla oppimishaluttomia häiriköitä mukana.

Kilpailukyvyn nostaminen päämääräksi ja arvoksi johtaa harhaiselle tielle ja talouden ylivaltaan. Olen yllättynyt, että juuri osa vihreistä on lähtenyt tällaiselle linjalle.

Kilpailukyvyn nostaminen päämääräksi johtaa harhaiselle tielle ja talouden ylivaltaan.

Katri Kulmuni

Suomessa hoidetaan maaseudun mummot julkisin varoin, koska se on inhimillistä.

Suomessa jokainen lapsi asuinpaikasta riippumatta pääsee kouluun, koska tasa-arvoinen yhteiskunta kasvaa vauraaksi.

Suomessa halutaan säännellä ympäristön kuormitusta ja jättää myös alueita koskemattomiksi, koska haluamme, että tulevat sukupolvet saavat nauttia maailman puhtaimmasta ilmasta ja hyvinvoivasta luonnosta.

Suomessa eläinten hyvinvointi on korkealla tasolla, koska kukaan meistä ei hyväksy rääkkäystä eikä viattomille eläimille aiheutettua kärsimystä.

Suomessa on omaa ruoantuotantoa, jotta kriisin sattuessa emme jäisi pelkästään muiden avun varaan.

Kilpailukyky on mittari, ei päämäärä. Koetamme olla mahdollisimman tehokkaita ja moderneja pysyäksemme muuttuvan maailman menossa ja ollaksemme mielellään askel edellä.

Mikäli maamme on kilpailukykyinen, käyvät tuotteemme paremmin kaupaksi maailmalle. Saamme työtä ja vaurautta, jolla voimme omista arvoistamme lähtevää yhteiskuntaa rakentaa.

Väärin toimitaan, jos haemme kilpailukykyä toimilla, jotka ovat arvojemme ja hyvinvointiyhteiskuntamme vastaisia.

Tämän vuoksi me keskustalaiset haluamme, että talouskasvu on kaikin puolin kestävää. Tältä vahvalta pohjalta on talouskasvua ja kilpailukykyä haettava ja etsittävä, myös maaseudulta, jossa on paljon kasvun siemeniä.

Yksituumaisen kilpailukykymantran hokemisen sijaan on palautettava mieleen inhimilliset ja ympäristölliset tekijät. Niissä on kyse arvoista.

Toivottavasti myös tulevaisuudessa laajalla yksimielisyydellä Suomessa arvostetaan tasa-arvoista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Ei siksi, että se olisi yksin kilpailukykytekijä, vaan siksi, että haluamme jokaiselle mahdollisuuden rakentaa tätä maata.