AKT, EK ja oppositio isänmaan asialla?

Itsenäisyyspäivän alla voisi kuvitella, että maan päättäjät ajattelisivat ensisijaisesti isänmaan etua. Viime päivinä tämä on valitettavasti osoittautunut toiveajatteluksi.

Etusijalle on nostettu surutta oma etu, koskipa se sitten omaa puoluetta tai jäsenistöä.

Vaikka maan talous on pahasti kuralla, osa keskeisistä päättäjistä tekee kaikkensa, jotta tässä maassa ei tehtäisi ensimmäistäkään korjausliikettä paremman huomisen puolesta. Yhteiskuntasopimusneuvotteluiden kaatuminen – jälleen kerran – on yksi osoitus maata vaivaavasta päättämättömyyden tilasta.

Kuvaava on myös tapa, jolla neuvottelujen kaatumista on tulkittu.

Elinkeinoelämän keskusliitto syyttää neuvottelujen kariutumisesta Auto- ja kuljetusalan liittoa ja sen puheenjohtajaa Marko Piiraista (sd.). AKT ja SAK puolestaan syyttävät neuvottelujen katkeamisesta EK:ta, joka ilmoitti viime viikolla lopettavansa keskitetyt tulopoliittiset neuvottelut.

Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että tieto EK:n päätöksestä oli tiedossa jo viime keväänä. Joka tapauksessa tämä kelpasi mainiosti AKT:n puheenjohtajalle tekosyyksi.

AKT:n helppoheikkimäistä asennetta kuvastaa hyvin se, että puheenjohtaja Piirainen ilmoitti jo heinäkuussa, että he jättäytyvät yhteiskuntasopimuksen ulkopuolella. SAK sai puheenjohtaja Lauri Lylyn suosiollisella avustuksella Piiraisen takaisin neuvottelupöytään tunnetuin tuloksin.

Ei ihme, että tuloksia ei synny.

Onneksi syyllinen on tiedossa. Sehän on tärkeintä.

Syyllinen on tietysti hallitus ja sitä johtava pääministeri Juha Sipilä. Tämän vastauksen saa, jos asiaa erehtyy kysymään opposition vasemmalta laidalta.

SDP:n mielestä hallituksen pitäisi pysyä kaukana työmarkkinaneuvotteluista. Demareiden mukaan hallituksessa ei ymmärretä, tunneta eikä osata työmarkkinaneuvottelujen syvintä olemusta.

Tästä syystä demaripoliitikot ovat joutuneet useasti toteamaan julkisuudessa, että ”väärin neuvoteltu”, ”ei käy”, ”jos olisin pääministeri niin…”, ”ei” ja ”vielä kerran ei”.

Tätä taustaa vasten voi vain kuvitella, kuinka kovasti SDP on yrittänyt kulissien takana ”edistää” yhteiskuntasopimuksen toteutumista.

Vihreät ovat tässä suhteessa sen sijaan kehittyneet demareiden mielestä viime aikoina myönteiseen suuntaan. Heidän puheenjohtajansa osaa nykyään nyökätä oikeassa kohdassa demaripoliitikon puhuessa.

SDP:n mukaan maassa olisivat kaikki asiat hyvällä tolalla, jos hallitus vain ymmärtäisi vetää pois kilpailukykypakettia koskevan lainsäädäntövalmistelun eli ns. pakkolait pois eduskunnasta.

Toki demarit ”tietävät” jo etukäteen, että pakkolait ovat perustuslain, kansainvälisen työlainsäädännön ja länsimaisen demokratian vastaisia. Sitä demarit eivät halua muistaa, että pakkolait eivät tule voimaan, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät keskenään sopimukseen.

Vaikka SDP ”tietää”, että pakkolait eivät tule koskaan voimaan, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman jaksaa muistuttaa, että hallituksen pakottava lainsäädäntö sorsii erityisesti ahkeria, tunnollisia, pieni- ja keskituloisia, naisvaltaisten alojen työntekijöitä.

Tästä voisi äkkiseltään päätellä, että demareiden märkä päiväuni olisi sellainen lainsäädäntö, jolla voitaisiin rokottaa laiskoja, työtä vieroksuvia ja suurituloisia miehiä.

Kansa taputtaisi ja synkät pilvet kaikkoaisivat Suomen päältä. Valtakunnassa olisi taas kaikki hyvin. Eikö niin?