Aidosti moniarvoinen puolue
Kesän aikana on järjestetty useita suuria tapahtumia. Osa meistä on käynyt festareilla, toiset osallistuivat Pride-tapahtumaan ja monet suomalaiset erilaisiin suuriin hengellisiin kesätapahtumiin.
Eri tilaisuuksiin osallistuvat kokivat varmasti aitoa iloa siitä, että koronarajoitusten jälkeen oli mahdollisuus kokoontua yhteen. Itse iloitsin, kun pääsin Suviseuroihin.
Keskustanuorten johto arvosteli erityisesti sosiaalisessa mediassa puolueen johtoa siitä, ettemme osallistuneet tai liputtaneet Pride-tapahtuman puolesta.
Toivottavasti taustalla ei ole ajatus, että ihmisen suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja ihmisarvon kunnioittamista mitataan sillä, kuinka aktiivisesti kannattaa Pride-liikettä ja osallistuu sen tapahtumiin.
Mielestäni oikea mittari suvaitsevaisuudessa ja ihmisoikeuksissa voisi olla vaikkapa se, kuinka kunnioitat, arvostat ja kohtelet jokapäiväisessä elämässäsi erilaisia ja eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Tässä voimme kaikki kilpailla keskenämme.
Minulle keskusta on puolue, johon mahtuvat niin Pride-tapahtumassa kuin hengellisissä tapahtumissa käyvät. Sen sijaan, että tekisimme ongelman siitä, että näissä asioissa arvoissamme on eroja, kannattaisi ajatella myönteisesti niitä kymmeniä asioita, jotka meitä yhdistävät.
Keskustan pitää olla tunnettu asiallisesta ja toisia kunnioittavasta kielenkäytöstä politiikasta.
Keskustaliikkeen perinteeseen kuuluu myös herkkien arvokysymysten tunnistaminen eduskuntaryhmässä.
Käytännössä se tarkoittaa omantunnon vapautta niissä äänestyksissä, joissa tällaisista asioista on kysymys. Näitä ovat olleet perinteisesti seksuaalietiikkaan, aborttiin ja eutanasiaan sekä alkoholipolitiikkaan liittyvät kysymykset ja hieman edellisistä poiketen myös ydinvoimaäänestykset.
Olen muuten huomannut, että korkeintaan yksi tuhannesta eduskunnan äänestyksestä on sellainen, jossa omantunnon vapaus olisi tarpeen antaa. Siksikään siitä ei kannata tehdä ongelmaa, vaan enemmänkin vahvuus.
Myös maalaisliitto-keskustan vahva kristillinen perinne saa näkyä aidosti puolueessa.
Aitoa suvaitsevaisuutta ei taida olla se, että suvaitaan kyllä kaikkia muita, mutta ei sellaisia, joiden arvot poikkeavat omista.
Tällöin vaarana on liikkua amerikkalaiseen ilmiöön, jossa ihmiset jaetaan kahteen ryhmään ja toinen demonisoidaan niin, ettei sen kanssa haluta edes käydä rakentavaa keskustelua. Tälle pohjalle ovat myös syntyneet minulle hyvin vastenmieliset woke-ilmiö ja cancel-kulttuuri. Ne ovat todella kaukana aidosta suvaitsevaisuudesta ja armollisuudesta.
Pidetään siis huoli siitä, että keskusta on jatkossakin aidosti moniarvoinen puolue ja kaikilla on hyvä toimia keskustassa omien arvojensa kanssa ja juuri sellaisena kun on. Se luo pohjaa myös nousta jälleen Suomen suurimmaksi kansanliikkeeksi. Tällä me erotumme eduksi muista puolueista.
Tähän liittyy myös sydämen sivistys.
Keskustan pitää olla tunnettu asiallisesta ja toisia kunnioittavasta kielenkäytöstä politiikasta, niin paikallisella tasolla kuin eduskunnassakin.
