Onko sittenkään kovin yllättävää, että keskusta ei pärjää?
Ei ole vaikeaa luetella keskustan suurimpia ongelmia: niitä on kaksi. Ensimmäinen on sisäinen ja toinen on ulkoinen.
Ensin sisäasioihin. Jokohan ensishokissa annetut arviot pitkästä hallitusvastuusta olisi heitetty roskiin? Ei pelkkä hallituksessa oleminen aiheuta kannatuksen romahtamista.
Mitä jää mieleen kahden viimeisen hallituskauden keskustasta, ja miksi on menneisyyteen peilaten loogista, että kävi näin?
Entä mikä on ollut nykyaikaisen keskustan kulta-aikaa ja miksi?
Esko Ahon presidenttikampanja vuonna 2000 toi puolueeseen uusia kasvoja. Kun Anneli Jäätteenmäki nousi 2002 johtoon, tuntui, että keskusta veti puoleensa myös kaupunkilaisia ja naisia.
Huonot välit ammattiliittoihinkin tuntuivat paranevan. Matti Vanhasen pitkä pääministerikausi keräsi arvostusta työtä tekeviltä, pihansa hoitavilta suomalaisilta. Keskivertokansalta.
Sen jälkeen on ollut vähän toisenlaista.
Juha Sipilän toimitusjohtajakaudella alkoi nakertua kovalla työllä hankittu sopu työväen kanssa. Suomea pantiin kuntoon kuin saneerattaisiin firmaa.
Erilaisista taksiuudistuksen kaltaisista reformeista tuli itsetarkoitus. Koulutuksesta leikattiin tavalla, joka sai kysymään, mitä sivistys-keskustasta on enää jäljellä.
Nyt työnsä päättäneessä hallituksessa keskusta sai läpi suuremman tavoitteen kuin kukaan muu: historiallisen aluehallintouudistuksen. Ja toisin kuin yleisestä mölinästä voisi päätellä, hallitus ja keskusta onnistui monessakin asiassa.
Persutotuudet jäivät elämään ja persujen kannatus nousi.
Mutta keskustaa ei huvittanut oikein missään vaiheessa. Ensin vaihdatettiin pääministeri osaamatta perustella julkisesti, miksi.
Pitkin hallituskautta kiukuteltiin milloin mistäkin, ja viimeiset kuukaudet oltiin käytännössä oppositiossa keksimässä populistisia tempauksia, joiden pelinappuloiksi kelpasivat vaikka saamelaiset.
Niin että onko se nyt sitten kovin ihmeellistä, että puolet kannattajista on kadonnut jonnekin?
Miksi pitäisi äänestää entistä sillanrakentajapuoluetta, joka nykyisin ei pärjää oikein kenenkään kanssa? Ja joka on unohtanut, millainen moninainen ihmisjoukko sitä ennen on äänestänyt. Kyllä nämä ihmiset edelleen ovat elossa.
Mutta ainahan voi syyttää persuja.
Monetkin puolueet ovat tehneet perussuomalaisten kanssa saman ratkaisun. On laskettu, että persujen kanssa inttäminen vain pitää persuja esillä ja nostaa persujen kannatusta.
Nyt ei juuri intetty. Persutotuudet jäivät elämään ja persujen kannatus nousi.
Soinin– ja totuudenjälkeisen ajan perussuomalaisten politiikka on monin osin hävytöntä ja alhaista, mutta siitä huolimatta sen voisi vaivatta haastaa (persukielellä jauhottaa) asia-argumenteilla. Näin ei kuitenkaan tee juuri kukaan.
Korkeitaan mietitään, miten mekin luvattaisiin bensan hinta alas ja ilmastovouhotukselle loppu.
Tuntuu jotenkin pelottavalta, jos on jo luovutettu. Ja arvellaan, että pihansa hoitavia, sydämen sivistyneitä, hyväntahtoisia ihmisiä on niin vähän, ettei kannata vaivautua.
Jos näistä ryhmistä luovutaan, luovutaan myös poliittisesta keskustasta.