Yhteistyötä ja luottamusta kannattaa rakentaa
Ulkopoliittinen instituutti on laatinut valtioneuvoston tutkimussuunnitelmaan liittyen laajan selvityksen Venäjän muuttuvasta roolista Suomen lähialueilla. Se on tehty kunnianhimoisesti ja on selkeä.
Raportin sävy on uhka- ja ongelmakeskeinen. Analyyttisia torjuntaratkaisuja on tarjolla, vähemmän luovia mahdollisuuksia ja uusia avauksia.
Raportti nojaa ajankohtaiseen turvallisuuskeskusteluun niin maailmalla kuin meilläkin. Ongelmia, uhkia ja valitettavasti uhitteluakin riittää.
Uhkia näyttäytyy sen mukaan erityisesti energiapolitiikassa, arktisen yhteistyön näkymissä ja Itämeren turvallisuusilmastossa.
Niin varmaan on, mutta sen ei tarvitse lamauttaa yhteistyötä.
Elämä uhkien kanssa on arkipäivää kaikkialla, mutta on myös mahdollisuuksia.
Venäjä näyttäytyy uhattuna, vilauttelee asearsenaaliaan ja pyrkii erilaiseen vaikuttamiseen, mutta nämä leikit ovat paljossa vastavuoroisia. Kipukohta on tietenkin Ukraina.
Arvaamattomuus koskee myös aikanaan tapahtuvaa vallanvaihdosta, mutta sen ei tarvitse lamauttaa tämän päivän yhteistyötä.
On totta, että Venäjästä ei tule pelastusrengasta Suomen taloudelle, mutta se on ja voi jatkossakin olla tärkeä taloudellinen kumppani. Riskejä on mutta niitä ei pidä kauhumaalata.
Ei kannata jäädä suremaan, että markkinamekanismit eivät toimi Venäjällä ”toivotulla tavalla”. Eivät ole koskaan toimineet, mutta kannattavaa kauppaa on käyty.
Negatiivinen kierre pitää kääntää positiiviseksi. Siihen tarvitaan pyrkimystä avoimeen yhteistyöhön esteistä huolimatta.
Historia ei ala koskaan alusta.
Luottamusta pitää rakentaa. Vanha linja ja jatkuvuus eivät riitä, kuten raportissa todetaan, mutta historia ei ala koskaan alusta.
Raportti varoittaa toimimasta ”omin päin” Venäjän kansa. Olemme tietenkin osa EU:ta ja yhteyden sinne pitää olla avoin.
Omaa päätä on kuitenkin hyvä käyttää ja sitä ei kannata lyödä seinään.
Näinä aikoina ei ole kovin suosittua siteerata Urho Kekkosta ja puhua Etykistä.
Hän kuitenkin sanoi Etykin puheessaan, että ”turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamista”.