Vihreiden Ohisalon vuoro ilmoittaa erostaan
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kertoi torstaina eroavansa kesäkuun puoluekokouksessa. Päätöstä osattiin odottaa vihreiden rajun vaalitappion jälkeen.
Vihreät olivat vaalien suurin häviäjä. Puolueen kannatus putosi seitsemään prosenttiin, kun neljä vuotta sitten puoluetta äänesti vielä 11,5 prosenttia uurnilla käyneistä.
Vihreässä eduskuntaryhmässä on nyt 13 jäsentä, seitsemän vähemmän kuin edellisellä kaudella.
Puolue lähtee etsimään uutta nousua uuden puheenjohtajan vedolla.
Ohisalon lähtö jatkaa hallituspuolueiden puheenjohtajien vaihtoviikkoja. Ensimmäiseksi ehti pääministeri Sanna Marin (sd.), joka ilmoitti erostaan vain pari päivää vaalien jälkeen.
Marinin eropäätös yllätti, sillä hän luotsasi SDP:n selvään vaalivoittoon.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ilmoitti jo viime vuonna, että hän jättää puoluejohtajan tehtävät eduskuntavaalien jälkeen.
Vasemmistoliiton seuraava sääntömääräinen puoluekokous järjestetään vasta vuonna 2025. Olisi yllätys, jos Andersson jatkaisi sinne saakka. Luvassa lieneekin ylimääräinen puoluekokous vielä tänä vuonna.
Andersson on kolmikosta virkaiältään vanhin, sillä hänet valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuonna 2016. Ohisalo on luotsannut vihreitä vuodesta 2019.
Marin nousi ensin pääministeriksi Antti Rinteen jälkeen joulukuussa 2019 ja sitten SDP:n puheenjohtajaksi vuoden 2020 elokuussa. Hänen puheenjohtajakautensa jääkin vain kolmen vuoden mittaiseksi.
On paikallaan kysyä, heijastavatko hallituspuolueiden puheenjohtajien vaihtoviikot poliittisen kulttuurimme syvävirtoja?
Hallituspuolueista myös keskusta kärsi kovan vaalitappion. Puheenjohtaja Annika Saarikko on luvannut ilmoittaa kevään aikana omista jatkosuunnitelmistaan.
Saarikko valittiin keskustan puheenjohtajaksi syyskuussa 2020, joten hänkin on ehtinyt luotsata puoluettaan vasta vajaat kolme vuotta.
Vaalitappiota ei keskustassa ole pantu Saarikon syyksi, päinvastoin.
Saarikon ansioksi lasketaan, että keskustan kannatus nousi vaaleissa 11,3 prosenttiin. Vielä muutamia viikkoja ennen vaaleja gallupit lupailivat keskustalle alle kymmenen prosentin kannatusta.
Keskustan suosio kääntyi nousuun juuri vaalien alla. Siihen saattoi vaikuttaa jopa ratkaisevasti Saarikon onnistuminen puheenjohtajien televisioväittelyissä. Sen lisäksi hän kiersi ahkerasti koko Suomea tukemassa keskustan ehdokkaiden vaalityötä.
Keskustan kentältä ei ainakaan toistaiseksi ole noussut paineita vaihtaa puheenjohtajaa. Saarikko voikin tehdä omat ratkaisunsa kaikessa rauhassa.
Marinin hallituksen johtoviisikosta RKP:n Anna-Maja Henriksson on ainoa, jonka asemasta ei käydä minkäänlaista spekulaatiota julkisuudessa. Jos ja kun puolue menee Petteri Orpon (kok.) hallitukseen, Henriksson jatkaa ministerinä ja puheenjohtajana.
Marinin hallitusta ihasteltiin maailmalla paitsi pääministerin megasuosion takia myös siksi, että sen johtoviisikko koostuin pelkästään naisista. Nyt ainakin kahden naispuheenjohtajan ura on jäämässä varsin lyhyeksi.
Uudeksi pääministeriksi on nousemassa kokoomuksen Petteri Orpo, joka on luotsannut puoluettaan vuodesta 2016.
On paikallaan kysyä, heijastavatko puheenjohtajien vaihtoviikot poliittisen kulttuurimme syvävirtoja?
Kasvot kuluvat politiikassa nykyään paljon nopeammin kuin takavuosina. Esimerkiksi keskustassa V. J. Sukselainen toimi puolueen puheenjohtajana 19 vuotta (1945-1964) ja hänen jälkeensä Johannes Virolainen 16 vuotta (1964-1980).
Paavo Väyrynen (1980-1990) ja Esko Aho (1990-2002) ylsivät vielä pitkiin kausiin, mutta tällä vuosituhannella keskustaa on johdettu pisimmillään seitsemän vuotta, Matti Vanhanen 2003-2010 ja Juha Sipilä 2012-2019.
Lyhyimmiksi ovat jääneet naispuheenjohtajien Anneli Jäätteenmäen (2002-2003), Mari Kiviniemen (2010-2012) ja Katri Kulmunin (2019-2020) kaudet.
Nähtäväksi jää, jatkaako Saarikko keskustan lyhytaikaisten naispuheenjohtajien sarjaa. Ehkä tätä asiaa ei kannattaisi jättää vain Saarikon pohdittavaksi.