Valtuustot tarvitsevat nyt visionäärejä ja kehittäjiä enemmän kuin koskaan, eivät ainakaan vastarinnan kiiskiä ja joo-miehiä

Pääkirjoitus

Ehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointi on jäänyt kuntavaalien keskusteluissa tälläkin kertaa vähälle, vaikka tarvetta olisi enemmän kuin vuosikymmeniin.

Ehdokkaan kyky suhtautua tulevaisuuteen on nyt jopa tärkeämpää kuin puoluekanta.

Syynä tähän on tulevan valtuustokauden jättimullistus. Sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy pois kunnilta kaikkialla muualla paitsi Helsingissä. Vain pääkaupunki hoitaa sote-asiansa edelleen itse.

Muiden kuntien ei enää tarvitse kantaa huolta niistä.

Samalla katoaa puolet kuntien rahoitustarpeesta. Kaikki kunnat joutuvat aluksi pienentämään kunnallisveroaan runsaat 13 prosenttiyksikköä. Kunnallisveroprosentti putoaakin jokaisessa kunnassa alle puoleen nykyisestä. Kevyimmän verotuksen kunnissa kuten vaikka Espoossa, kuntaveroksi jää vain viitisen prosenttia.

Sopiikin kysyä ehdokkailta: Oletteko valmiina muutokseen?

SOTE-UUDISTUKSESSA on paljon säätämistä. Kansalaisten veronmaksun määrä ei muutu, mutta kuntatasolla tarvitaan valtavia toimintojen, valtionosuuksien ja henkilöstön järjestelyjä. Noin 173 000 työntekijän työnantajakin vaihtuu.

Mutta sote toteutuu nyt. Sitä eivät jarrutusyritykset enää estä. Siitä on kunnissakin lähdettävä.

Soteuudistus on rankka paikka kuntien viranhaltijoille, jotka tarvitsevat myös luottamusväen tuen. Mutta sote-uudistus vaatii myös luottamushenkilöiltä paljon osaamista ja uudenlaista asennoitumista. Tärkeimmäksi tehtäväksi nousee kunnan elinvoiman kehittäminen.

Nyt tarvitaan rohkeita ja ennakkoluulottomia uusia luottamushenkilöitä, joilla on näkemystä ja kykyä kunnan kehittämiseen.

Nyt ei sen sijaan tarvita joo-miehiä ja -naisia, joilla ei ole mitään uutta annettavanaan. Nyt ei tarvita myöskään änkyröitä, joiden suurin ilo on olla eri mieltä.

Pahimmillaan vaaliohjelman latteuksien luettelo kertoo, että ehdokkaalla ei ole omia ajatuksia ollenkaan.

SOTE-UUDISTUKSEN ohella myös koronapandemian kokemukset antavat kaikkien kuntien päättäjille ajattelemista.

Vuosikymmeniin ei Suomessa ole koettu sellaista mielenmaiseman muutosta. Asumisen trendit eivät olleetkaan kiveen hakattuja. Etätyö, kesämökkien uusi suosio, kotimaan matkailun kasvu, suurempien asumistilojen tarve, puutarhainnostus…

Kansalaiset vaurastuvatkin jatkuvasti.

Siinä seikkoja, joista luottamusväen pitää innostua. Jokaisessa kunnassa voidaan löytää nykyajasta kultahippusia myös oman kunnan kehittämiseen.

KANNATTAA siis kysyä valtuustoehdokkailta konkreettisia ajatuksia siitä, miten ehdokas hyödyntäisi maailman menoa omassa kunnassaan. Eikä riitä alkuunkaan, että ehdokas tokaisee: ”Kuntaa pitää kehittää niin, että kaikilla on täällä hyvä asua”.

Tämän vaalilauseen allekirjoittaa jokainen, mutta se ei vie eteenpäin. Pahimmillaan latteuksien luettelo kertoo, että ehdokkaalla ei ole omia ajatuksia ollenkaan.

Vaikka demokratiassa annetaan vastuu asioiden hoidosta valituille edustajille, myös äänestäjällä on vastuunsa.

Hänen pitää ottaa selvää siitä, että ehdokkaalla on edellytyksiä hoitaa hänelle uskottua tehtävää.

Näissä vaaleissa vaatimukset ovat tavallistakin kovemmat.