Uusi selvitystulos asumisen unelmista ja uudet tilastot antavat lisää toivoa monille kunnille, ja siinäkin on kunnallisvaaleihin puhuttavaa
Omakotitalo on yhä suomalaisten haave. Tämä selviää äsken julkaistusta verkkopalvelu Oikotien kyselytutkimuksesta. Peräti 60 prosenttia pitää omakotitaloa asuntounelmanaan. Kerrostaloasunto on vain 11 prosentin päätavoite.
Haave omakotitalosta elää siis vahvana. Se on ylivoimainen siitäkin huolimatta, että keskustelua hallitsee pääkaupunkiseudun ja suurten keskusten kerrostalovaltaisen asuntopolitiikan ylivalta.
Uusi tieto on, että jopa 40 prosenttia suomalaisista haluaisi asua alle 50 000 asukkaan paikkakunnalla. Isoissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa haluaa tämän selvityksen mukaan asua 32 prosenttia suomalaisista.
Tämäkin on vastoin luuloteltuja trendejä, mutta sopii kyllä keskustan pirtaan.
Kaupungin keskusta on joka kymmenennen ihanneasuinpaikka. Yleisin unelma on järvi- tai merimaisema, tietenkin. Sellaisen tahtoisi joka toinen. Kakkossuosikki on taajama palvelujen läheisyydessä. Taajamaan haluaa joka neljäs. Maaseudulle kaipaa 18 prosenttia suomalaisista.
TILASTOKESKUKSEN alkuvuoden tiedot vahvistavat Oikotien selvityksen tuloksia.
Vanhojen omakotitalojen kauppoja tehtiin lähes 18 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan. Hinnat nousivat keskimäärin 6,6 prosenttia edellisvuodesta. Suurimmat nousut olivat 20 000 – 60 000 asukkaan kunnissa (8,5 prosenttia) ja alle 20 000 asukkaan kunnissa (8,2 prosenttia).
Pientalotonttien kauppoja tehtiin vuoden ensimmäisellä neljänneksellä noin 1 130. Se on 44 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.
Tulokset kertovat myös, että kansalaisten toiveet ja unelmat sekä toisaalta realismi eivät kohtaa. Valtavan moni joutuu tyytymään asumisessaan muuhun kuin siihen, mitä haluaisi.
TULOKSET saavat kysymään:
Voisiko meidän kuntamme auttaa vielä paremmin suomalaisia toteuttamaan unelmiaan?
Onko tonttivarantomme kunnossa? Onko se sellaista, mitä kansalaiset haluavat? Onko tonttien hinnoittelu kohdallaan? Saako kiinnostunut kunnantoimistosta tietoja myös myytävänä olevista yksityisten tonteista ja kiinteistöistä? Osaammeko kannustaa rakentamisbyrokratian edessä? Ovatko markkinointitoimet riittävät ja oikein suunnatut – ja niin edelleen.
Kun kunnassa asetutaan uutta asuinpaikkaa etsivän asemaan, tulokset paranevat.
Enää ei riitä, että ostetaan peltomaata muutama hehtaari ja kaavoitetaan siitä tuhannen neliön tontteja. Tonttitarjontaan tarvitaan mielikuvitusta, vaihtoehtoja ja persoonallisuutta.
TULOKSET kertovat myös, että kansalaisten toiveet ja unelmat sekä toisaalta realismi eivät kohtaa. Valtavan moni joutuu tyytymään asumisessaan muuhun kuin siihen, mitä haluaisi.
Asia on vakava. Eikö ihmisten toiveilla pitäisi olla enemmän painoarvoa? Nyt tuntuu siltä, että unelmat ovat asuntopolitiikan asialistan alimmaisina, vähiten tärkeiden osastossa.
Kaikenlaisia asumisen muotoja tarvitaan, eikä mikään ole lähtökohtaisesti toistaan parempi.
Erilaisiin elämäntilanteisiinkin täytyy olla erilaisia ratkaisuja. Mutta kun kansalaisilla on vankkoja näkemyksiä, niitä pitää kuulla.
Kunnallisvaalien alla on hyvä huomata, että kunnilla on paljon valtaa tilanteen korjaamiseksi. Aseita antoi Juha Sipilän hallitus helpottamalla rakentamis- ja kaavoitusbyrokratiaa.
Onneksi korona-aika on herätellyt huomaamaan, että toisinkin voi olla. Kansalaisten mielenliikkeisiin kannattaa tarttua, asumisessakin.
ASUMISMUOTO on myös perhepolitiikkaa, vaikka tästä ei juuri puhuta.
Omakotitalo on perheiden ja varsinkin lapsiperheiden asumistapa. Siinä on yleensä enemmän tilaa kuin kerrostaloasunnossa. Omakotitalojen suosiminen voisikin olla yksi keino Suomen syntyvyyden nostamiseksi.
Kuin kannustukseksi sopii Helsingin Sanomien otsikko (1.6.):
”Saloset maksoivat vuokraa Haagassa 1 650 euroa kuukaudessa: Sitten he muuttivat omakotitaloon Hyvinkäälle ja käsitys asumiskuluista mullistui.”
Jutussa kerrotaan, kuinka Salosilla oli Helsingin Haagassa 75 neliön vuokrakolmio. He maksoivat siitä vuokraa siis 1650 euroa kuukaudessa. Nyt heillä on oma 145 neliön talo ja piha. Silti asumisen kulut ovat paljon pienemmät.
Pienemmillä kunnilla on nyt valtteja käsissään.