Sodat ja varustelu pitäisi nostaa ilmastoagendalle, ja siihenkin Katri Kulmunin aloite antaa mahdollisuuden
”Politiikan tärkein tehtävä on viime kädessä rauhan asia”, sanoi keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni YK:n päivänä ja kutsui suomalaiset keskustelemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
”Rauhan asia” kun on parasta ihmisten arjen turvallisuudesta huolehtimista, kuten Kulmuni sanoi. Sen näemme joka päivä olohuoneen sohvaltakin.
Keskustajohtajan mielestä maailman epävarmaan tilanteeseen nähden Suomessa käydään vain vähän kansalaiskeskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Totta. Ei siitä puhuta juuri keskustassakaan, vaikka silloin oltaisiin vanhan leipälajin syrjässä kiinni. Olemme kai ulkoistaneet ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa EU:lle niin, että olemme passivoituneet.
Nyt Kulmuni aikoo kerätä suomalaisten näkemyksiä ja järjestää erityisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelutilaisuuden.
Ehkä silloin tartuttaisiin yhteen maailmamme ihmeellisyyksistä: maito halutaan viedä päiväkotilapsen kädestä, muovipillit kielletään ja lomamatkailijaa syyllistetään, mutta juuri kukaan ei puhu sotien ja varustelukierteen aiheuttamasta ilmastouhasta.
Sotiin ja varusteluun puuttuminen tuntuu tosin ylivoimaiselta. Mutta silti sitä ei pidä unohtaa – etenkin, kun tarjolla on uusia sodanvastaisia argumentteja – siis ilmastonmuutos ja pakkosiirtolaisuuden vähentäminen.
Ei ”rauhan asiasta” puhuta juuri keskustassakaan, vaikka silloin oltaisiin vanhan leipälajin syrjässä kiinni.
Valitettavasti näyttää siltä, että Suomenkin on juostava mukana niin kauan, kunnes myös muut saadaan huomaamaan ihmiskunnan yhteinen etu. Siksi niitä sotalaivoja ja hävittäjiä on yhä ostettava. Ja siksi Ruotsikin on tehnyt täyskäännöksen puolustuspolitiikassaan.
Mutta Suomen rooli voisi olla vielä voimakkaammin se, minkä Kulmuni muistutti olevan YK:nkin alkuperäisen tehtävän: kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä ihmisoikeuksien edistäminen.
”Yksin emme pysty vaikuttamaan. Yhdessä pystymme”, Kulmuni sanoi.
Sanaan ”rauhanpolitiikka” ei toivottavasti liitetä enää ideologista painolastia. Sen edistämiselle on Suomessa suuria perinteitä, ja sille olisi varmasti suomalaisten tuki.
Mutta myös kansalaiset saisivat herätä – perehtyä ja vaikuttaa. Rauhantekijöitä ei ole liikaa.
Keskusta voisi tässä nousta eturiviin. Puolueella on muuten muutaman vuoden takainen asiakirjakin, jolla on hyvä nimi:
”Rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja vakautta – keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia”.
Tuosta asiakirjasta voi poimia eteviä näkemyksiä. Merkille pantavaa on ymmärrys siitä, kuinka globalisaatio ja ihmiskunnan yhteinen tulevaisuus on laajentanut rauhanpolitiikan käsitettä:
”…Rauhaa rakennetaan kestävästi siten, että tartutaan päättäväisesti ihmiskunnan suuriin haasteisiin, kuten ruoan riittävyyteen, puhtaaseen veteen ja uusiutuvaan energiaan… Suomen on toimittava sen puolesta, että maailmassa vallitsee jakamaton ihmisarvo, yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus…”
Ilmastonmuutosta ei vielä silloin osattu ottaa niin vakavasti kuin nykyään. Siinä vielä lisäperusteita.
Katri Kulmunin aloite on hieno ja tarpeellinen.