Ruotsi hakkaa Suomen mennen tullen äänestysaktiivisuudessa
Ruotsin vaalien äänestysprosentti oli 84 prosenttia. Äänestysprosentti laski edellisistä vaaleista reilu kolme prosenttiyksikköä, mikä on herättänyt Ruotsissa laajaa huolta.
Yksi syy äänestysaktiivisuuden laskuun oli vaalisalaisuuden parantaminen kansainvälisten vaalitarkkailijoiden vaatimalla tavalla. Eri puolueiden äänestysliput voi hakea tällä kertaa sermin takaa suojassa muiden katseilta. Näihin vaaleihin asti puolueen vaalilipun valinta on ollut täysin avoin tapahtuma äänestyspaikalla.
Uuden menettelyn takia monilla äänestyspaikoilla äänestämisaikaa jouduttiin jatkamaan jopa useilla tunneilla, jotta kaikki jonossa olleet pääsivät jättämään lippunsa. Jonot nähtyään monet äänestäjät kääntyivät illalla kannoillaan ja jättivät äänestämättä.
Ruotsalaiset osaavat varmasti järjestää äänestystapahtuman paremmin seuraavalla kerralla. Nyt jäi ilmaan epäily, olisiko vaalien tulos kääntynyt toiseksi, jos kaikki olisivat päässeet äänestämään ilman tuntien jonotusta.
Suomalaisten ei kannata ilakoida naapurin vaalijärjestelmän kompuroinnista. Ongelmista huolimatta Ruotsi pesi äänestysaktiivisuudella mitattuna meidät jälleen mennen tullen. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus jäi Suomessa 68,7 prosenttiin, ja Suomessa asuvista suomalaisistakin äänestämässä kävi vain 72,1 prosenttia.
Äänestysaktiivisuus on painunut meillä jopa hävettävän alas kuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.
Onkin paikallaan pohtia, mistä näin suuri ero johtuu.
Liikkeelle voi lähteä vaalijärjestelmien eroista. Ruotsissa äänestetään puoluetta, Suomessa henkilöä ja hänen kauttaan puoluetta. Äänestäjälle riittää Ruotsissa puolueen valinta. Puolue asettaa ehdokkaat järjestykseen listallaan, ja sen kärjestä menee läpi niin monta ehdokasta kuin puolueen kannatus edellyttää kussakin vaalipiirissä.
Ruotsissa on lisäksi käytössä neljän prosentin äänikynnys, mikä on omiaan estämään puoluekentän sirpaloitumista.
Suomessa äänestäjän pitää etsiä puolueen lisäksi mieluinen ehdokas kunkin puolueen listalta. Valtakunnallista äänikynnystä ei ole, mutta tosiasiallinen äänikynnys vaihtelee suuresti vaalipiirin koon mukaan. Uudellamaalla puolue voi saada edustajan läpi alle kolmen prosentin kannatuksella, Lapissa äänikynnyksen ylittämiseen vaaditaan kymmenen prosentin kannatus.
Ero näkyy vaalitaistelussa. Ruotsissa niin vaalimainonta kuin median huomiokin keskittyvät puolueisiin ja niiden puheenjohtajiin. Suomen järjestelmässä ehdokkaat joutuvat panostamaan omaan näkyvyyteensä, ja kilpailu puolueiden sisällä on kovaa.
Eduskuntavaalien, kuntavaalien ja aluevaalien yhdistämistä olisi kuitenkin syytä vakavasti harkita.
Suomessa on käyty aika ajoin keskustelua siitä, paranisiko äänestysaktiivisuus siirtymällä listavaaliin. Vakavampaan pohdintaan tämä ei ole johtanut. Kaikki puolueet ovat tähän asti pitäneet kiinni siitä, että äänestäjän pitää saada valita sekä ehdokas että puolue.
Ruotsin järjestelmässä on toinenkin tärkeä ero Suomeen verrattuna. Siellä käydään samaan aikaan kolmet vaalit. Äänestäjät valitsevat kerralla sekä eduskunnan, maakäräjien että kuntien päättäjät.
Suomessakin kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustot valitaan seuraavalla kerralla yhtä aikaa huhtikuussa 2025.
Äänestysaktiivisuus saattaisi nousta, jos samaan pakettiin kytkettäisiin vielä eduskuntavaalit. Tämä Ruotsin mallin mukainen kolmen vaalin yhdistäminen on toistaiseksi kaatunut siihen, että Suomen järjestelmään sisältyy mahdollisuus eduskunnan hajottamiseen kesken kauden.
Eduskuntavaalien, kuntavaalien ja aluevaalien yhdistämistä olisi kuitenkin syytä vakavasti harkita.
Eduskunta hajotettiin kesken kauden viimeksi vuonna 1975. Sen jälkeen ne ovat istuneet kautensa loppuun, ja hallitusrintamatkin ovat pysyneet keskeisiltä osiltaan koossa koko vaalikauden vuoden 1979 vaaleista lähtien.
Historian valossa eduskunnan hajottamiset ovat olleet vuosikymmenten saatossa yhä harvinaisemmiksi käyviä poikkeuksia. Jos sellaiseen poikkeukseen joudutaan joskus tulevaisuudessa tarttumaan, aluevaltuustojen ja kuntavaalien yhteensovittamisen ongelmat kyetään ratkaisemaan poikkeusjärjestelyin.
Ruotsissa äänestäjiä houkutellaan uurnille kansallistenvaalien lisäksi vain eurovaaleissa, jotka järjestetään viiden vuoden välein. Suomessa näiden valintojen tekemiseen tarvitaan kolmet vaalit. Niiden lisäksi järjestetään kuuden vuoden välein vielä presidentinvaalit, joita Ruotsin kuningaskunnassa ei järjestetä lainkaan.
Presidentinvaaleissa päästiinkin lähes Ruotsin tasoiseen äänestysaktiivisuuteen vielä vuoden 2000 vaaleissa, jolloin toisella kierroksella kävi äänestämässä 80,2 prosenttia Suomessa asuvista suomalaisista. Sen jälkeen äänestysprosentti on hiljalleen laskenut myös presidentinvaaleissa.
Päättäjät saadaan toki valittua pienemmilläkin äänestysprosenteilla. Kansanvallan vahvistamiseksi Suomessa olisi kuitenkin syytä asettaa tavoitteeksi äänestysaktiivisuuden nosto vähintään Ruotsin tasolle.