Ranska joutuu opettelemaan yhteiseloa
Ranskan presidentti Emmanuel Macron kärsi kirvelevän tappion parlamenttivaalien toisella kierroksella sunnuntaina. Hänen johtamansa liittoutuma menetti enemmistönsä kansalliskokouksessa, mikä vaikeuttaa tuntuvasti Macronin mahdollisuuksia toteuttaa sisäpoliittisia uudistuksia toisella presidenttikaudellaan.
Macronin ryhmä nousi toki edelleen kansalliskokouksen selvästi suurimmaksi ryhmäksi 245 paikallaan. Enemmistöön olisi tarvittu 289 paikkaa.
Vaalituloksen huolestuttavin piirre oli äänestysaktiivisuuden lasku. Alle puolet ranskalaisista kävi uurnilla sunnuntaina. Enemmistö näyttää menettäneen uskonsa poliittiseen vaikuttamiseen äänestämisen kautta.
Sunnuntain vaalitulos synnytti poliittisen kriisin, jonka juurisyitä voi etsiä maan presidenttivetoisesta järjestelmästä. Sen pohjapiirustuksen laati aikoinaan presidentti Charles de Gaulle.
Sekä presidentin että kansalliskokouksen toimikausi on nykyään viisi vuotta. Ensin valitaan presidentti kaksivaiheisella kansanvaalilla ja sen jälkeen parin kuukauden päästä kansalliskokous niin ikään kaksivaiheisella vaalilla.
Kansalliskokouksen vaaleissa maa on jaettu 577 vaalipiiriin, joista kustakin valitaan yksi edustaja. Jos kukaan ei saa enemmistöä ensimmäisellä kierroksella, toiselle kierrokselle pääsevät kaikki ne ehdokkaat, jotka saivat ensimmäisellä kierroksella vähintään 12,5 prosentin kannatuksen. Eniten ääniä saanut tulee valituksi.
Järjestelmä tuottaa yleensä presidenttiä tukevan enemmistön kansalliskokoukseen. Nyt kävi toisin monestakin syystä.
Macron löi suhteellisen helposti äärioikeiston Marine Le Penin presidentinvaalien toisella kierroksella huhtikuussa.
Macronin ainoa lohtu on, että kansalliskokouksesta ei löydy mitään muutakaan toimivaa enemmistöä. Näin hän voi – ja hänen on pakkokin – hakea kompromisseja yksittäisissä kysymyksissä muiden puolueiden kanssa.
Sekä Le Pen että vasemmiston johtavaksi ehdokkaaksi noussut Jean Luc Melenchon saivat kuitenkin vaaleista vahvan nosteen parlamenttivaaleihin. Heidän puolueensa osasivat hyödyntää kansalaisten tyytymättömyyttä Macronin politiikkaan.
Melenchonin johtama vasemmiston ja vihreiden liittoutuma nousi nyt kansalliskokouksen toiseksi suurimmaksi ryhmäksi 131 paikan turvin. Marine Le Penin kansallinen liittoutuma teki poliittisen läpimurron myös kansalliskokoukseen nappaamalla 89 paikkaa. Puolue kymmenkertaisti paikkamääränsä.
Ranskaa pitkään hallinneet oikeiston ja vasemmiston pääpuolueet ovat kuihtuneet tämän vuosituhannen vaaleissa. Presidentti de Gaulle perintöä jatkava oikeiston ryhmä putosi nyt kansalliskokouksen neljänneksi suurimmaksi 64 edustajan puolueeksi.
Sekä vasemmistoliittoutuman että kansallisen liittoutuman päätavoite sunnuntain vaaleissa oli estää Macronin enemmistö kansalliskokouksessa. Ne saavuttivat tavoitteensa, mutta yhteistä politiikkaa ne eivät kykene toteuttamaan saati sopimaan enemmistön muodostamisesta gaullistien perillisten kanssa.
Macronin ainoa lohtu on, että kansalliskokouksesta ei löydy mitään muutakaan toimivaa enemmistöä. Näin hän voi – ja hänen on pakkokin – hakea kompromisseja yksittäisissä kysymyksissä muiden puolueiden kanssa.
Ranska joutuu nyt opettelemaan yhteiseloa, kompromissien politiikkaa.
Suomi voisi tarjota tässäkin esimerkin samaan tapaan kuin de Gaulle otti aikanaan esimerkkiä Suomen silloisesta perustuslaista, jossa presidentillä oli vahva asema. Useamman puolueen koalitiohallituksen rakentamiseen ranskalaiset eivät taida vielä olla kypsiä.
Macronin sisäpoliittisen aseman heikkeneminen nakertaa väistämättä myös hänen kansainvälistä arvovaltaansa. Hänelle soviteltiin jo Euroopan unionin johtavan poliitikon roolia sen jälkeen, kun Angela Merkel väistyi Saksan liittokanslerin paikalta viime vuonna.
Ukrainan sodan jatkuessa EU:n yhtenäisyys voi joutua vielä kovalle koetukselle. Onneksi se ei ole tähänkään asti ollut pelkästään yksittäisten valtiojohtajien varassa.