Raikkaampia tuulia Venäjä-keskusteluun
Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitys ja sen synnyttämä polemiikki osoittaa, että ulkopolitiikkaa ja sen suurta kysymystä Venäjää koskeva keskustelu on yhä traumaattista ja takkuista.
Taustalla on tietenkin traumaattinen historia.
Suomi on suuren maan pieni naapuri. Me kävimme Ruotsin joukkueessa vuosisatojen mittaan monta sotaa Venäjää vastaan ja tulimme liitetyksi Venäjään viimeisen sodan seurauksena.
Itsenäisenä maana Suomi selviytyi kolmesta sodasta itäistä naapuria vastaan. Myös ensimmäinen eli sisällissota käytiin vallankumouksen kokeneen Venäjän innoittamana ja tukemana.
Selviytyminen oli avainsana sodanjälkeisessä historiassa, mitä elettiin kansainvälisen kylmän sodan varjossa.
Selviytymisestä on kysymys myös uudelleen kylmenneessä kansainvälisessä ilmastossa.
Mitä Venäjästä saa sanoa, kysytään hurskastellen.
Upin selvityksen ansioita ei ole kiistetty missään niistä harvalukuisista kriittisistä kommenteista, joita julkisuudessa on esitetty.
Silti kritiikki on leimattu yleisesti yritykseksi kieltää negatiiviset mielipiteet Venäjän harjoittamasta politiikasta. Mitä Venäjästä saa sanoa, kysytään hurskastellen.
Kritiikki on tieteellisessä kuten muussakin julkisessa keskustelussa vapaata. Sama koskee vastakritiikkiä.
Yliampuvasta pelottelusta voidaan puhua esimerkiksi sellaisissa selvityksen yksityiskohdissa kuin että Venäjää pitää pelätä ja varoa soteratkaisussa ja itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnassa.
Energiayhteistyön lopettaminen ja lupaavan arktisen yhteistyön torppaaminen ovat vahvasti pelonsekaisia teesejä.
Paniikkireaktio olisi yrittää estää Venäjän pelossa Saksan ja Venäjän välisen energiakaupan jatkuminen.
Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila kiinnitti ensimmäisenä huomiota outoon vaatimukseen, että Suomi ei saisi tehdä Venäjän-politiikkaa ”omin päin” eli ilman EU:n ohjeistusta.
Erkki Tuomioja huomautti kattavassa ja loistavassa nettianalyysissään, että ”EU-näkemyksiin on paha vedota silloin kun niitä ei edes ole”.
Upin selvitystä on kritisoitu perustellusti myös riskianalyysin mahdollisuusosion lähes täydellisestä puuttumisesta.
Selvitystä koskenaan keskustelun yleinen vastaanotto ei suoraan lupaa raikkaampia tuulia traumaattiseen Venäjä-debattiin, mutta toivottavasti opettaa jotakin.