Puolustushankinnat vaativat vahvan parlamentaarisen tuen
Esko Ahon hallitus päätti 1990-luvun alussa keskellä syvintä lamaa hankkia ilmavoimille uudet hävittäjät Yhdysvalloista. Valinnassa päädyttiin hintahaitarin yläpäähän kuuluviin Horneteihin, koska ne olivat parhaat saatavilla olevat koneet.
Hornetit ovat nyt tulossa käyttöikänsä päähän. Niiden seuraajan valinta eteni viime viikolla, kun puolustusvoimat sai viideltä valmistajalta vastaukset laajaan tietopyyntöönsä.
Hävittäjähankinnan asetelma on monessa suhteessa samanlainen kuin 25 vuotta sitten.
Valtiontalous on nyt jopa huonommassa kunnossa kuin 1990-luvun alussa pitkään jatkuneen velkaantumisen takia. Uudet hävittäjät pitäisi maksaa ensi vuosikymmenellä tilanteessa, jossa ikääntymisen luoma paine julkisiin menoihin on suurimmillaan.
Hornetien valinta merkitsi myös käännekohtaa puolustuspolitiikassa. Suomi suuntautui asehankinnoissa yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Hornet-kauppaan sisältyi vastaostosopimus.
Tällä kertaa eurooppalainen lainsäädäntö kieltää vastakaupat. On kuitenkin selvää, että valmistajat etsivät erilaisia teollisen yhteistyön mahdollisuuksia.
Toisaalta kansainvälinen tilanne on kovasti erilainen kuin 25 vuotta sitten. Sosialismi oli romahtanut ja tulevaisuutta katsottiin maailmalla varsin toiveikkain mielin. Nyt jännitys on kiristynyt myös Suomen lähialueilla. Venäjä hamuaa takaisin sitä suurvalta-asemaa, joka Neuvostoliitolla oli.
Euroopassa odotetaan Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin linjauksia. Hän vaati vaalikampanjassaan Naton jäseniltä enemmän rahaa puolustukseen ja kehui Venäjän presidentin Vladimir Putinin johtajuutta.
Suomen on pidettävä huolta uskottavasta puolustuksesta kansainvälisistä suhdanteista riippumatta.
Suomen on pidettävä huolta uskottavasta puolustuksesta kansainvälisistä suhdanteista riippumatta. Nykyisessä tilanteessa tämä ymmärretään varmasti paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta talouden realiteetit ovat myös kovia. Hornetien seuraajan valinnan lisäksi puolustusbudjettia rasittavat lähivuosina myös laivaston hankinnat.
Tässä tilanteessa on välttämätöntä etsiä yksimielisyyttä puolustushankinnoista hallitus–oppositio-rajan yli. Pääministeri Juha Sipilä onkin kutsunut tässä tarkoituksessa eduskuntapuolueiden puheenjohtajia keskusteluihin.
Houkutusta irtiottoihin saattaa olla puoluekentän molemmilla reunoilla.
Vasemmistoliitto voi vastustaa asehankintoja periaatteesta, kansainvälisestä
tilanteesta välittämättä.
Kokoomuksessa näyttää olevan taas houkutusta vaatia samaan aikaan tiukkaa budjettikuria ja puolustusbudjetin reilua kasvattamista. Näitä asioita ei voi vaatia yhtä aikaa, ellei samalla kerro, mistä kohtaa budjettia leikataan asehankintojen rahoittamiseksi.