Perussuomalaisiin pesiytynyt oikeistoradikalismi eristettiin viimeinkin

Suomalaisen politiikan kiihkeiden päivien tärkein saldo on tässä: ulkomaalaisvihamielinen ja äärikansallinen oikeistoradikalismi paljasti itsensä ja eristettiin. Tämä oikeistoradikalismi pääsi vallan kamareihin ikään kuin vaivihkaa ensimmäisen jytkyn myötä vuonna 2011.

Neljäsosa tuolloin valitun perussuomalaisen ryhmän jäsenistä oli allekirjoittanut ”nuivan manifestin” tai oli henkisesti sitä lähellä. Manifesti oli maahanmuutto- ja monikulttuurisuusvastainen julistus. Perussuomalaisuuden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.

Mutta Timo Soini halusi hinnalla millä hyvänsä jytkyn – ja saikin sen, vieläpä kaksi kertaa. Samalla hän sai puolueensa sisälle tiiviisti yhtä pitäneen äärikansallismielisen ryhmittymän.

Soini on pystynyt pitämään radikaalinsa aisoissa. Hän ei ole hyväksynyt heitä hallitukseen tai muihin tärkeisiin tehtäviin. Poikkeuksia ovat olleet vain Jussi Halla-ahon paikka eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana sekä Maria Lohelan valinta puhemieheksi. 

Lohela on nuivan manifestin allekirjoittajia, mutta oli ottanut pian etäisyyttä muihin ”nuiviin”. Halla-aho taas joutui luopumaan puheenjohtajuudestaan saatuaan tuomion kiihottamiskirjoituksistaan.
Nuivat ovat pysyneet siis kurissa.

Mutta populistipuolue ei voi menestyä hallitusvastuussa. Uho ja teot joutuvat ristiriitaan. Kannattajat eivät ymmärrä kompromissien välttämättömyyttä. Soini näki itsekin tulevaisuuteen ja päätti luopua.

Perussuomalaisten nuiva ryhmäkunta huomasi puolestaan tilaisuutensa.

Puoluekokouksen enemmistön hankkiminen oli helppoa. Puoluekokousedustajaksi kelpaa jokainen puolueen jäsen, joka on maksanut jäsenmaksunsa ja ilmoittautuu kokoukseen.

Operaatio onnistuikin täydellisesti. Nuiva ryhmäkunta kaappasi puolueen. Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsaloa lukuun ottamatta kaikki vaihdettiin.

Erikoista on, että soinilainen osapuoli antoi kaiken tapahtua. Sillä olisi ollut sama mahdollisuus hankkia varmoja äänestäjiä Sampo Terhon taakse.

Luulisi, että esimerkiksi uudeksi vaihtoehdoksi järjestäytynyt kansanedustajajoukko olisi pystynyt järjestämään tukijoistaan muutama sata varmaa Terhon äänestäjää lisää.

Mutta politiikan tekemisen tarmoa puuttui.

 ”Ongelma ei ole maahanmuuttokriittisyys vaan ne tahot, jotka ovat ihmisyyden vastaisia.”

Simon Elo

Siitä tuskin on epäilystä, että keskustan Juha Sipilän, kokoomuksen Petteri Orpon ja myös presidentti Sauli Niinistön oli mahdotonta hyväksyä perussuomalaisten uutta johtoa hallitukseen.

Maailmalle ei haluttu näyttää, että monessa suhteessa mallimaana pidetyn Suomen hallituksessa voisi olla puolue, jonka puheenjohtaja on tuomittu rasistisista kirjoituksista, joka näkee sisarpuolueinaan ruotsidemokraatit ja muut äärioikeistolaiset puolueet ja joka haluaa erota eurosta ja EU:sta ja tehdä Suomesta yksikielisen kansallisvaltion.

Sitä paitsi maailmalle olivat jo kiirineet Jussi Halla-ahon kirjoitukset ”Afrikan sarven ihmissaastasta” ja muista törkeyksistä – ja samalla tieto siitä, että Halla-aho on yhä kirjoitustensa takana.

Sipilä ja Orpo päättivät hoitaa asian sivistyneesti. Halla-ahon kanssa keskusteltiin, ennen kuin hänen puolueensa ohjattiin ulos hallituksesta.

Sillä tavoin Sipilä ja Orpo tekivät sen työn, mikä Soinin olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Lopputulokseksi jää, että perussuomalaisten oikeistoradikaali vähemmistö juhli pari päivää – mutta huomaa kohta joutuneensa samaan boikottiin, mistä ruotsidemokraatit kärsivät. Kukaan ei halua olla yhteistyössä.

Edellä oleva analyysi herättää ankaraa vastustusta perussuomalaisten kenttäväessä.

Suuri osa siitä olikin hyväuskoisesti vain valitsemassa puolueelle uutta puheenjohtajaa, kahdesta ”kelpo ehdokkaasta”. Yhtä hyväuskoisesti unohdettiin Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen kirjoituksetkin. Suomen Sisusta ja Suomen Vastarintaliikkeestä ei edes haluta tietää. Homma Forum on monelle vieras.

Puolueväkeä käytettiinkin häikäilemättä hyväksi. Suuri osa ei ymmärrä tätä vieläkään.

Mutta kyse ei siis pohjimmaltaan ollut ”demokraattisen päätöksen hyväksymisestä”. Kyse oli puolueen kaappauksesta ja suhtautumisesta siihen.

Puolueesta eronneen ryhmän puhemies, kansanedustaja Simon Elo kertoi (Yle 13.6.), kuinka Halla-ahon johtamassa puolueessa ongelmana eri ole maahanmuuttokriittisyys, vaan kyse on ”paljon pahemmasta”, ”jostain synkemmästä”: ”Ongelma ovat ne tahot, jotka ovat ihmisyyden vastaisia”, Elo sanoi.

Elon luulisi tuntevan edustajatoverinsa ja heidän taustajoukkonsa.

Ehkäpä tämä selviää ennen pitkää perussuomalaisten kenttäväellekin.