Östersundomin rakentaminen viivästyy edelleen
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi maanantaina Östersundomin yleiskaavan. Päätös merkitsee sitä, että Helsinkiin vuonna 2007 pakkoliitetyn Sipoon alueen rakentaminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen.
Tunnetun sanonnan mukaan asioilla on tapana mutkistua, kun ne pitkittyvät. Östersundomin tapaus vahvistaa tämän säännön.
Tämän vuosituhannen alussa Helsingin päättäjät havahtuivat kasvun rajoihin. Ennusteet lupasivat nopeaa väestönkasvua, ja uusille helsinkiläisille piti rakentaa lisää asuntoja. Ratkaisuksi löydettiin kaksi isoa hanketta, Malmin lentokentän alueen rakentaminen asunnoiksi ja lisämaan kaappaaminen Sipoolta.
Espoon ja Vantaan rajoilla oli vastassa jo valmis kaupunkirakenne, eikä maiden kaappaaminen isoilta naapureilta ollut muutenkaan poliittisesti mahdollista. Niinpä Helsingin päättäjien katseet kääntyivät itään, jossa kaupungin rajan takana oli ilmakuvienkin perusteella vain metsää.
SIPOON päättäjät vastustivat pakkoliitosta sitkeästi loppuun asti. Matti Vanhasen toinen hallitus asettui kuitenkin Helsingin puolelle ja päätti kesäkuussa 2007 Sipoon Östersundomin alueen pakkoliitoksesta Helsinkiin.
Päätös syntyi äänin 8-4 ja se jakoi myös keskustan rivit. Esimerkiksi asian esitellyt Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen äänestivät pakkoliitosta vastaan. Sen puolesta äänestivät Matti Vanhanen, Liisa Hyssälä ja Anu Vehviläinen.
Päätös soti keskustan periaatteita vastaan, onhan puolue aina kannattanut kuntien vahvaa itsehallintoa. Nyt ministeriryhmän enemmistö halusi ymmärtää Helsingin tarpeita.
Isomman ja vahvemman oikeudella tehtyä ”Sipoon ryöstöä” oli vaikea perustella keskustan äänestäjille. Tämä näkyi Uudenmaan kuntavaalituloksissa seuraavana vuonna. Sipooseen ei saatu edes keskustan ehdokaslistaa.
Sipoo valitti pakkoliitoksesta, mutta se jäi voimaan. Helsinki ryhtyi suunnittelemaan Östersundomin kaavoitusta. Kunnianhimoisimpien laskelmien mukaan alueelle olisi rakennettu asunnot jopa 100 000 ihmiselle, ja liikenne olisi hoidettu jatkamalla metroa itään.
Kaavoitusta hankaloittivat muun muassa Natura-alueet. Metrohanke joutui vastatuuleen, kun Vantaa ei halunnut osallistua omalle alueelleen suunnitellun aseman kustannuksiin.
Jälkiviisaana voi kysyä, oliko pakkoliitos sittenkään järkevin tapa edistää asuntorakentamista pääkaupunkiseudulle.
HELSINKI, Vantaa ja Sipoo saivat lopulta aikaan yhteisen kaavaehdotuksen. Valtuustot hyväksyivät sen syksyllä 2018. Hallinto-oikeus hylkäsi kaavan, ja korkein hallinto-oikeus päätyi nyt samalle kannalle.
Tärkein syy kaavan hylkäämiseen oli lähellä tärkeitä luontokohteita olevien alueiden jättäminen selvityskohteeksi.
Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho kommentoi päätöstä alistuneesti maanantaina.
”Nyt otamme kynän kauniisti käteen ja aloitamme alusta. Neuvotellaan eri osapuolten kanssa, miten edetään”, Aho totesi.
PROSESSI on kestänyt pakkoliitoksen jälkeen jo neljätoista vuotta. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Malmin lentokentän rakentaminenkin on vielä vaiheessa. Helsingin kaavoituksessa on alettu painottaa olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistämistä.
Vuoden 2007 jälkeen Helsingin asukasluku on kasvanut lähes 100 000 hengellä, joten pakkoliitoksen perustana olleet kasvuennusteet ovat pitäneet kutinsa. Tämä joukko on kuitenkin saatu mahtumaan pääosin entisten rajojen sisälle.
Jälkiviisaana voi kysyä, oliko pakkoliitos sittenkään järkevin tapa edistää asuntorakentamista pääkaupunkiseudulla. Olihan vaihtoehtona Sipoon tarjous kaavoittaa alue itse. Uusia veronmaksajia Helsinki ei olisi siinä vaihtoehdossa saanut, mutta nytkin taitaa mennä 2030-luvulle ennen kuin heitä tulee merkittäviä määriä Östersundomin alueelle.