Oppositiosta on helppo luvata kaikkea hyvää ja kivaa äänestäjille
Oppositiopuolueet ovat esitelleet eduskunnalle kuluvalla viikolla omat varjobudjettinsa. Tämän vuosikymmenen alkupuolella käyttöön otettu malli on osoittautunut varsin lyhyessä ajassa toimivaksi konseptiksi.
Perinteisesti oppositio on roiminut reippaalla kädellä hallituksen seuraavalle vuodelle laatimaa budjettia. Uudessa mallissa oppositiopuolueet pääsevät kertomaan, millainen budjetti olisi syntynyt, jos he olisivat olleet vallan kahvassa.
Realistisen, elävään elämään sopivan budjetin tekeminen ei ole helppo tehtävä hallitukselle. Vielä hankalampaa se on oppositiopuolueille.
Valtionvarainministeriön virkamiesten vastuulla on huolehtia, että hallituksen laatima budjetti perustuu yhteisesti tunnustettuihin tosiasioihin tai vähintäänkin realistisiin ennusteisiin. Näitä faktoja hallitus ei voi väistää, vaikka haluja olisikin.
Oppositiolla tällaista painolastia ei ole. Vaikka eduskunnan tietopalvelu tekee opposition budjeteista vaikuttavuusarvioinnit, se ei ota kantaa suoraan niiden sisältöön.
Realismin puutteesta huolimatta opposition laatimat budjetit kertovat puolueiden arvomaailmasta ja -valinnoista. Suurin puute budjettien sisällössä on, että niissä menot on yleensä arvioitu tavanomaista pienemmiksi ja tulot puolestaan tavanomaista suuremmiksi.
Kuka uskoo, että harmaan talouden torjuntaa vahvistamalla kilahtaisi valtion kassaan 300 miljoonaa euroa lisää vuodessa? Vastaus on, että ei kukaan. Eivät edes demarit itse.
Julkisuudessa suurin mielenkiinto on kohdistunut puoluegallupien kärkipaikalla majailevan SDP:n varjobudjettiin. Eikä vähiten siksi, että puolue on eduskuntavaalien jälkeen ratkaisevassa roolissa, jos se pystyy säilyttämään nykyisen kannatuksensa.
SDP:n varjobudjetin sisältö soveltuu hyvin vaalikentille ja äänestäjille. Lupaamalla kaikkea hyvää ja kivaa äänestäjille, kenenkään ei tarvitse pettyä – ei ainakaan ennen vaaleja.
Vaikka SDP on taikonut ylimääräistä rahaa miljarditolkulla budjetin tilkkeeksi muun muassa Suomen Pankista, Sitrasta, harmaan talouden torjunnalla ja verotuksella, sen budjetti jää silti 410 miljoonaa euroa alijäämäiseksi.
Jokainen talouspolitiikkaa vähänkään ymmärtävä tietää, että SDP:n budjetti perustuu realismin sijasta toiveajatteluun. Hyvä esimerkki tästä on harmaan talouden torjuntaa.
Kuka uskoo, että harmaan talouden torjuntaa vahvistamalla kilahtaisi valtion kassaan 300 miljoonaa euroa lisää vuodessa? Vastaus on, että ei kukaan. Eivät edes demarit itse.
Tämä demarienkin on tunnustettava siinä vaiheessa, kun päätöksiä pitää tehdä toiveajattelun sijasta tosiasioiden pohjalta. Kylmä totuus, että raha ei kasva puussa – ei edes eduskuntavaalien jälkeen.