Nyt tuli sähkötyöryhmälle kiire, mutta saisi se silti puuttua Siperian opetuksiinkin
Valtiovarainministeri ja keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko asetti perjantaina työryhmän selvittämään toimia, joilla voitaisiin alentaa sähkön hintaa.
Toimeksianto on laaja. Työryhmän ehdotukset voisivat liittyä esimerkiksi sähkömarkkinoiden toimintaan, verotukseen, energiatehokkuuteen, energian säästämiseen tai suoriin tukimuotoihin.
Ministeri antoi työryhmälle aikaa vain kuukauden, 15. syyskuuta asti. On siis pidettävä kiirettä.
KAIKILLE alkaakin jo selvitä, että sähkön hinnan lähitulevaisuus on kokonaan toista kuin mihin on totuttu.
Uusissa sopimuksissa sähköenergian hinta voi olla moninkertainen. Epävarmuudesta kertoo, että uudet sopimukset ovat yleensä ”toistaiseksi”. Sekin on huomattu, että sähkömarkkinoiden kuohunta on ajanut monen energiayhtiön nurin tai ainakin lopettamaan toimintansa.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on esittänyt ehdotuksen, joka on parhaasta päästä: Sähkön arvonlisävero tulisi alentaa nykyisestä 24 prosentista 14:ään tai 10:een (Ylen aamulähetys 9.8.).
Tämä olisi ministerin mielestä yksinkertaisin ja vaikuttavin keino helpottaa sähkön hinnannousua ensi talvena.
Ministeri Lintilä: Sähkön arvonlisäveron alentaminen olisi yksinkertaisin ja vaikuttavin keino helpottaa sähkön hinnannousua ensi talvena.
VAIKKA kaikenlaisia sähkönsäästökonsteja on jo esitelty, Lintilän ehdotus olisi todellakin vaikuttava.
Sähkölaskussa on karkeasti ottaen kolmasosa veroja. Erillinen sähkövero on pieni mutta kuluttaja maksaa myös 24 prosenttia arvonlisäveroa, niin kuin melkein kaikista muistakin ostoksistaan.
Ehdotus on myös selkeä ja helposti toteutettavissa. Kun sitä harkitaan, ei kannata upota saivartelujen suohon vaan muistaa, että varsinkin sähkölämmitteisten kotien asujat on pantu nyt kohtuuttoman eteen.
Veronalennus syö tietenkin valtion verotuloja.
Tätä kompensoi kuitenkin se, että sähköenergian hinta nousee joka tapauksessa. Silloin alv:n tuottokin pysyy hyvällä tasolla, vaikka veroprosenttia laskettaisiinkin.
Veron lasku voisi olla myös määräaikainen, esimerkiksi tulevan lämmityskauden loppuun. Ensi kevään hintatasoa ei osaa ennustaa vielä kukaan.
VAIKKA työryhmä tähtää akuuttien ongelmien hoitoon, se voisi katsoa myös sitä, mitä Siperia on tällä rintamalla opettanut.
Näkyvimpiä opetuksia on ollut vesivoiman arvonnousu.
Tuulivoimatuotantoa on kyllä rakennettu paljon lisää. Mutta kun ei tuule, tuulivoimalat eivät tuota sähköä. Ne tarvitsevat välttämättä tukituotantoa. Parasta ja oikeastaan ainoaa sellaista on vesivoima. Sitä voidaan säädellä nopeasti.
Ilmaston kannalta vesivoima on ihanneratkaisu. Se ei saastuta, ja se on melkein ilmaista.
Vesivoiman rakentaminen muuttaa ympäristöä, selvä se. Mutta niin tekee kaikki rakentaminen.
SÄHKÖN ongelma on, että sitä on vaikea varastoida. Ylivoimainen varasto on voimalaitoksen yläpuolinen vesiallas.
Näin Fortum kansanomaistaa verkkosivuillaan vesivoiman arvoa:
”Jos haluaisimme varastoida saman määrän energiaa akkuihin kuin mitä meillä on varastoituneena Kemijoen altaassa, tarvitsisimme noin 200 000 merikontin kokoista akkua.”
Olisiko Siperia opettanut meitä niin, että ottaisimme sittenkin käyttöön niitä vesivoimavarastoja, joita Suomen jo rakennetuissa vesistöissä vielä on?
Työryhmä saisi siitäkin jotain lausua, vaikka energiatehokkuusmielessä. Sekin on varmaa, että sähkön tarve lisääntyy ja lisääntyy. Säästämällä emme tästä selviä.