Kuka ottaa vastuun puolueesta?
Keskustan ottaessa johtavana hallituspuolueena päävastuun Suomen talouden kunnostamisesta kesällä 2015 monet keskustalaiset kokeneet vaikuttajat kyselivät: ”Kuka ottaa vastuun puolueesta?”
Kokemus puhui. Muistutus oli paikallaan. Pääministeripuolueelle lankeaa aina valtionhoitajavastuu. Yhteiskunnallisissa muutos- ja kriisivaiheissa hallitusvastuu painaa todella paljon.
Johtavan hallituspuolueen keskeiset vaikuttajat ovat yleensä ministereinä, ankaran päivänpoliittisen ruodinnan alaisina. Heidän huomionsa ja toimintatarmonsa kiinnittyvät vääjäämättä hallituspolitiikkaan. Puolue jää ajatuksissa ja toiminnassa taka-alalle.
Puoluetta ei mielletä vahvuutena ja mahdollisuutena, tien auraajana. Vaarana on, että puolue mielletään heikkoutena ja uhkana, perässä vedettävänä riippana.
Ainakin julkisessa kuvassa puolueet koetaan enemmän rajoja asettavina kuin rajoja avaavina. Kuitenkin juuri puolueet ovat edelleen niitä vuorovaikutusfoorumeita ja keskusteluareenoita, joiden välityksellä kansanvalta toimii.
Puoluetuntemus ja -osaaminen ovat tärkeä osa poliittista johtajuutta.
Vaativan päivänpoliittisen vastuun ja karikoiden aikana mitataan, miten on tehty pitkäjänteistä puoluetyötä ja rakennettu keskustelevaa puoluekulttuuria. Puoluetuntemus ja -osaaminen ovat tärkeä osa poliittista johtajuutta.
Hyvin organisoidun puoluetyön avulla tunnistetaan niin sanotut heikot signaalit ja yhteiskunnalliset pohjavirrat. Kun tämä kanava on kunnossa, seuraavaksi mitataan johtajien poliittista osaamista tulkita ja vastata kansasta nousevaan kohinaan.
Keskustan puoluekokouksen lähestyminen virittää aina keskustelua puolueesta. Lisälatausta keskusteluun tuli, kun Timo Laaninen ilmoitti jättävänsä puoluesihteerin tehtävät kesäkuussa Seinäjoella.
Suomenmaassa (4.3.) julkaistun kirjoituksen otsikko, ”On muutoksen aika”, patisti keskustalaista väkeä tulevaisuuskeskusteluun. Hyvä puoluesihteerikeskustelu on keskustelua puolueesta. Vastausta etsitään kysymykseen: Millainen on 2020-luvun Suomen Keskusta?
Keskustelun avauksia odotetaan puoluesihteeriehdokkailta, mutta virittäjinä voivat olla muutkin. Sillä tavoin keskusteluun saadaan näkemyksellisyyttä ja johtajuutta. Keskustelun pohjalta puoluekokous tekee valintansa, antaa tukensa ja valtuutuksensa asialle ja henkilölle.
Uudistuessaankin puolueen pitää olla uskollinen perinteelleen, ikään kuin rakentaa siltaa menneestä tulevaan. Mitkä ovat ne keskustalaisen kansanliikkeen arvot, joiden varaan puoluetyö rakentuu?
Puolueesta ja puoluesihteeristä puhuttaessa kannattaa muistaa Timo Laanisen kirjoituksessa ollut neuvo, joka sopii sekä puolueelle että puoluesihteerille: ” – – työn menestyksekäs hoito edellyttää sopivassa suhteessa sisäistä intohimoa ja velvollisuudentunnetta.”