Kirsi Piha paljasti kokoomuksen oikean laidan ongelman
Kirsi Piha palasi viikonvaihteen aikana näyttävästi julkisuuteen Helsingin pormestariepisodin jälkeen. Hän lupautui talvella kokoomuksen pormestariehdokkaaksi, mutta perui lupauksensa vain muutaman viikon jälkeen. Sen jälkeen hän on vaiennut.
Piha arvioi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa kokoomuksen tilaa, minkä lisäksi hän julkaisi verkossa pitkän pamflettikirjoituksen samasta aiheesta otsikolla ”Kenen kokoomus”. Varsinkin jälkimmäistä voi suositella kaikille politiikasta ja aatehistoriasta kiinnostuneille puoluekannasta riippumatta.
Pihan perusargumentit ovat samat, mitkä hän esitti jo luopuessaan pormestariehdokkuudesta. Hän ei kyennyt edustamaan uskottavasti kokoomuksen mielipidekirjoa. Nyt hän sanoo vain asian vielä selvemmin: ristiriita kokoomuksen oikeistopopulistisen siiven kanssa kävi mahdottomaksi.
Piha viittaa kansanedustaja Wille Rydmaniin ja varapaikalta eduskuntaan nousevaan Atte Kalevaan esimerkkeinä oikeistopopulismin edustajista kokoomuksesta. Molemmat käyttävät kovaa, maahanmuuttovastaista ja perussuomalaista rajapintaa kosiskelevaa retoriikkaa.
Piha vertaa kokoomuksen oikeistopopulistista siipeä juoppoon enoon, joka tulee pilaamaan suvun juhlia.
Oikeistopopulisteiksi kutsutut vastasivat Pihalle toteamalla, että tämä itse hajotti kokoomuksen rivejä pormestarikampanjassaan. Heidän mukaansa sopu palasi puolueeseen, kun Piha luopui pormestariehdokkuudesta.
Pihan pamfletti osoittaa, että kyse oli ja on syvästä ristiriidasta kokoomuksen sisällä. Häntä pidettiin vielä 1990-luvulla kokoomuksen sisällä liberaalina oikeistolaisena. Nyt hänet leimattiin vihervasemmistolaiseksi, melkeinpä kommunistiksi.
Vuoden 2021 kokoomuksella on kuitenkin ratkaiseva ero 1930- ja 1970-lukuihin. Poliittisen kentän oikealla reunalla ei ollut silloin vakavaa haastajaa kokoomukselle. Nyt on, perussuomalaiset.
Pihan aatteet eivät hänen omasta mielestään olleet muuttuneet matkan varrella. Sen sijaan maailma ja kokoomus ovat muuttuneet sen jälkeen, kun hän luopui eduskunnasta vuoden 2003 vaaleissa.
Piha vertaa kokoomuksen tilannetta 1930-lukuun. Puolue teki silloin J. K. Paasikiven johdolla pesäeron oikeistopopulismiin, jota esiintyi Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL:n lipun alla.
Toinen vertauskohta voisi olla 1970-luku, jolloin kokoomuksen puheenjohtaja Harri Holkeri osoitti ovea pienelle oikeistoryhmälle. Se liittyi RKP:sta lähteneen Georg C. Ehrnroothin perustamaan Perustuslailliseen oikeistopuolueeseen, jonka elinkaari jäi lyhyeksi.
Vuoden 2021 kokoomuksella on kuitenkin ratkaiseva ero 1930- ja 1970-lukuihin. Poliittisen kentän oikealla reunalla ei ollut silloin vakavaa haastajaa kokoomukselle. Nyt on, perussuomalaiset.
Tämä ero tekee puheenjohtaja Petteri Orpon aseman vaikeaksi. Hänen on vaikeampi taipua Pihan vaatimukseen tehdä pesäero oikeistopopulistiseen siipeen, Pihan sanoin ”juoppoon enoon”.
Kuntavaalien voitto helpotti Orpon asemaa. Pihan vaatima keskustelu suhteesta oikeistopopulismiin on kuitenkin edessä ennemmin tai myöhemmin. Kokoomuksen sekoilu EU:n elvytyspaketin käsittelyssä eduskunnassa oli hyvä osoitus siitä, että Pihan esittämä jakolinja on oikeasti olemassa.