Pää­kir­joi­tus Kes­kus­te­lus­sa Suo­men si­säi­ses­tä muut­to­liik­kees­tä tör­mä­tään lii­an usein ”ka­ru­jen ti­las­to­jen” esit­te­le­mi­seen, mikä ihan oi­keu­te­tus­ti saat­taa lou­ka­ta suur­ta osaa suo­ma­lai­sis­ta.

Täl­lai­nen ko­et­tiin taas muu­ta­ma päi­vä sit­ten (30.10.), kun Hel­sin­gin Sa­no­mat kir­joit­ti Elä­ke­tur­va­kes­kuk­sen alu­eel­li­sis­ta ti­las­tois­ta.

Ju­tun ot­sik­ko oli lei­maa­va: ”Karu ti­las­to ikään­ty­mi­ses­tä: Elä­ke­läis­ten osuus vä­es­tös­tä on jo yli 40 pro­sent­tia vä­es­tös­tä Ete­lä-Sa­vos­sa ja Kai­nuus­sa.”

It­se jut­tu oli neut­raa­lim­pi. Ot­si­kos­sa oli kui­ten­kin an­net­tu tie­doil­le jo sävy:

Karu jut­tu, et­tä elä­ke­läi­siä on.

HS ei ole suin­kaan ai­noa me­dia, joka kir­joit­taa tä­hän sä­vyyn. Sii­hen syyl­lis­ty­vät kaik­ki, eh­kä sy­vem­min poh­ti­mat­ta, eh­kä tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti­kin.

Mut­ta sil­loin kun näin kir­joi­te­taan tai pu­hu­taan, ei ole aja­tel­tu tar­peek­si. Elä­ke­läi­set pi­täi­si oi­ke­as­taan ni­mit­tää kun­ni­a­kan­sa­lai­sik­si sen si­jaan, et­tä hei­tä vä­hek­sy­tään tai ajat­te­le­mat­to­mas­ti pi­de­tään kan­san­ta­lou­den ki­vi­riip­poi­na.

Elä­ke­läi­set ovat jo teh­neet oman­sa osan­sa kan­sa­kun­nan hy­vin­voin­nin eteen. He ovat aher­ta­neet niil­lä pai­koil­la ja niis­sä teh­tä­vis­sä, jot­ka heil­le ovat osu­neet.

Ta­ka­vuo­si­na nämä työt oli­vat usein maa­seu­dul­la ym­pä­ri maan. Ny­ky­päi­vän elä­ke­läi­siä tar­vit­tiin sil­loin siel­lä. Jos he ha­lu­a­vat viet­tää elä­ke­päi­vi­ään ko­ti­seu­dul­laan, tämä on hei­dän oi­keu­ten­sa – vaik­ka tämä oi­keus an­tai­si­kin ”ka­ru­ja ti­las­to­ja”.

Ete­lä-Sa­von ja Kai­nuun­kin nu­me­rot tie­tys­ti kau­nis­tui­si­vat, jos kaik­ki muut­tai­si­vat elä­ke­vuo­sik­seen kas­vu­kes­kuk­siin. Yh­tei­sen ti­lin­pi­don tase tus­kin näyt­täi­si sen pa­rem­mal­ta, pi­kem­min­kin päin­vas­toin.

Elä­mi­nen maal­la on hal­vem­paa kuin suu­ris­sa asu­tus­kes­kuk­sis­sa. Eten­kin asu­mi­sen hin­ta on mo­nes­ti pe­lot­ta­van suu­ri. Kau­pun­kiin muut­ta­ja voi jou­tua vaih­ta­maan oman asun­non maal­la vuok­ra-asu­mi­seen suur­kau­pun­gis­sa, mikä mer­kit­see hel­pos­ti myös asu­mis­tu­ki­me­no­jen kas­vua.

Kaikista meistä tulee ennen pitkää eläkeläisiä. Asuinpaikasta riippumatta jokainen haluaa, että häntä kohdellaan tasa-arvoisena suomalaisena. 

On­nek­si hoi­to­suh­tees­ta pu­hu­mi­nen ja ”ka­rut ti­las­tot” me­net­tä­vät mer­ki­tys­tään sote-uu­dis­tuk­sen myö­tä. Sil­loin sote-ku­lut ei­vät ole enää yk­sit­täi­sen kun­nan kon­tol­la. Niis­tä vas­taa koko yh­teis­kun­ta, niin kuin pi­tää­kin.

Muu­ten­kin ”muut­to­tap­pi­oa­lu­ei­ta” tai ”muut­to­voit­to­a­lu­ei­ta” on tur­ha ja­kaa vuo­hiin ja lam­pai­siin.

Jo­kai­sen kun­nan ja alu­een vel­vol­li­suuk­siin kuu­luu tie­tys­ti ke­hi­tyk­sen ta­voit­te­lu, mut­ta tuh­kaan ei pidä pu­keu­tua, vaik­ka tä­män het­ken tren­dit vie­vät­kin koh­ti asu­tus­kes­kuk­sia.

Jo pel­käs­tään se tie­to, et­tä ”muut­to­tap­pi­o­kun­nat” kus­tan­ta­vat muu­al­le muut­ta­vien las­ten ja nuor­ten kou­lu­tuk­sen, saa an­taa it­se­tun­toa. Luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mi­nen, ko­ti­maan mat­kai­lu ja oi­keus asuin­pai­kan va­lin­taan ovat myös hy­viä pe­rus­tei­ta.

Täs­sä­kin on hyvä näh­dä, et­tä Suo­mi on ko­ko­nai­suus.

Kai­kis­ta tu­lee en­nen pit­kää elä­ke­läi­siä. Asuin­pai­kas­ta riip­pu­mat­ta jo­kai­nen ha­lu­aa, et­tä hän­tä koh­del­laan tasa-ar­voi­se­na suo­ma­lai­se­na – ei­kä ai­na­kaan työs­sä­käy­vien ta­lou­del­li­se­na taak­ka­na.