Keskustan puoluekokous muuttui kertaheitolla kiinnostavammaksi, kun puheenjohtajuudesta tulee aito kilpa

Pääkirjoitus

Keskustan tuleva Oulun puoluekokous sähköistyi kerralla, kun Annika Saarikko, 36, ilmoittautui torstaina tavoittelemaan puheenjohtajan paikkaa.

Nyt puheenjohtajaehdokkaita on kaksi. Toinen on nykyinen puheenjohtaja Katri Kulmuni, 32. Hän on halukas jatkamaan.

Muitakin ehdokkaita voi vielä ilmaantua. Mutta vaikka niin ei kävisikään, keskustassa käydään todellinen kilpa puheenjohtajan paikasta.

Kokouksessa valitaan myös kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteeri. Varsinkin varapuheenjohtajista on yleensä aina äänestetty.

VALINNAT ovat olleet perinteisesti keskustan kokousten suola, mutta erityisen tärkeitä ne ovat nyt.

Ne herättävät varmasti keskustan kentän. Se onkin muiden puolueiden järjestöväen tapaan koronapandemian takia puolihalvaantuneessa tilassa. Huonot kannatusluvutkin painavat.

Mutta puheenjohtajakilpa virkistää keskustaväkeä.

Myös media innostuu. Tästä saatiin näyttöä jo keskiviikkona Saarikon ilmoitettua torstaisesta tiedotustilaisuudestaan. Spekulaatiot ja veikkailut alkoivat heti.

Keskustan puoluekokouksissa ja niiden valinnoissa onkin omaa, jäljittelemätöntä tenhoa. Kokoukset ovat läntisten demokratioiden suurimpia, ja niiden valinnat ovat aina olleet tärkeitä.

Oma osansa viehätyksestä on, että valintoja ei ole sovittu valmiiksi kabineteissa. Ratkaisua ei saada selville ennakkoon gallupeillakaan. Piirien puheenjohtajilta ja piirihallitusten jäseniltä, kansanedustajilta, puoluevaltuuston edustajilta ja ties keneltä kyllä kysellään. Gallupeilla haetaan kaiken kansan mielipidettäkin.

Varma vastaus saadaan kuitenkin vasta Oulussa. Valinnan tekevät ne puoluekokousedustajiksi nimetyt, jotka tulevat paikalle ja äänestävät.

Puoluekokousedustajia ja heidän varaedustajiaan on valittu monta tuhatta. Joukon lopullinen koostumus selviää kuitenkin vasta, kun valtakirjat on tarkastettu. Tämä takaa myös sen, että edustajien mielipidejakaumaa ei voi selvittää etukäteen mitenkään.

SAARIKON torstainen avaus oli vakuuttava. Saarikko on erinomainen puhuja ja esiintyjä, ja hän oli ajatellut sanottavansa niin, että moni keskustalainen tunsi varmasti samanmielisyyttä.

On kuitenkin muistettava, että Kulmuni voitti puheenjohtajavaalissa vain vuosi sitten Antti Kaikkosen, joka oli Kulmuniin verrattuna paljon kokeneempi. Hänen kampanjakykyjään ei sovi aliarvioida, etenkin, kun Saarikolla alkavat myös ministerikiireet.

Kulmunin ja Saarikon välille on vaikea rakennella poliittisia linjaeroja, vaikka media sitä varmasti yrittää.

Kummatkin ovat hallitusyhteistyöhän sitoutuneita. Saarikko antaisi Matti Vanhasen jatkaa valtiovarainministerinä, ja Kulmuni houkutteli Vanhasen tähän tehtävään.

Kummatkin ovat nuoria, lahjakkaita naisia, keskustan uutta sukupolvea.

Näkyvin ero taitaakin olla, että toinen on pohjoisesta, toinen etelästä. Tällä on joskus ollut paljonkin merkitystä keskustan vaaleissa. Tällä kerralla se on kuitenkin sivuseikka, joskin Ouluun on lyhyempi matka pohjoisesta kuin etelästä.

Nyt tärkeintä on kuitenkin sen arvioiminen, kenen johdolla keskusta paremmin nousee kannatusalhostaan.

Ehdokkailla ja heidän tukijoillaan on viisi viikkoa aikaa keskustaväen vakuuttamiseen. Työ huipentuu ehdokkaiden viimeisiin vaalipuheisiin lauantaina, syyskuun viidentenä.

Valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa, yksi asia on varma: Ilman koko keskustaväen tukea hän ei onnistu.

MUTTA valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa, yksi asia on varma: Ilman koko keskustaväen tukea hän ei onnistu.

Kukaan ei yksinään ole ihmeiden tekijä – eikä ainakaan silloin, jos osa omasta joukkueesta on heti kriitikoiden puolella.

Keskustan kannattaisikin muistella puolueen perinteitä. Vaikka puheenjohtajasta äänestettäisiin, tulos on hyvä, ja siihen on kaikkien tyydyttävä.

Tunnetuin neuvo on Johannes Virolaisen:

”Kansanvalta on puhunut, pulinat pois.”