Kannatushuumainen kokoomus arvelee, että äänestäjän muisti on lyhyt, ja lupailee uusia menoja lainarahalla
Hyvät kannatuslukemat ovat saaneet kokoomuksen pyörtämään puheitaan niin, että kansalainen on joutunut ihan ymmälle: ”Onko se ollenkaan kokoomus, kun puhuu?”
Että sosiaalietuuksien leikkausten sijaan korotuksia? Ja lisää velkaa veronkevennysten rahoittamiseen?
Mutta onko luottamista aikomuksiin, jotka ovat päinvastaisia kuin muutama kuukausi sitten, ja jotka tuntuvat tulevan kuin tavaratalon joulupukin suusta?
Vai pitäisikö politiikan puheillakin olla jonkinlainen kuluttajansuoja ja takuu?
VIELÄ maaliskuun lopulla kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo hätkähdytti HS:n haastattelussa (26.3.) kovilla leikkausvaatimuksilla.
Orpo mainosti, taas kerran, kokoomuksen syksyistä vaihtoehtobudjettia. Sen keskeisiä keinoja valtiontalouden tasapainottamiseksi ovat ”leikkaukset sosiaalietuuksiin, kuten työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen”, kirjoitti HS.
Orpo uskalsi silloin vielä niitä puolustaa. Hintojen nousukaan ei hänen sydäntään pehmittänyt, vaikka hän sanoikin ymmärtävänsä, että korkeammat elinkustannukset osuvat pahoin moniin suomalaisiin kotitalouksiin:
”Mutta kaikkeen ei ole nyt varaa, joten valintoja on tehtävä. Me haluamme keventää ansiotuloverotusta, jotta ihmisille jäisi jonkin verran enemmän käteen rahaa, jolla pärjätä kasvaneiden laskujen kanssa”, Orpo sanoi kylmästi.
Ja vaikka Orpo piti puolustuksen, huoltovarmuuden ja muuhun varautumisen lisärahoitusta välttämättömänä, hallitus rahoittaa niitä hänen mielestään väärin:
”Hallituksen velvollisuus olisi tehdä ne lähtökohtaisesti kehysten sisällä eli vastaavasti ottaa jostain muualta pois. Niin tässä maassa on aiemmin toimittu. Tämä hallitus vain ei yksinkertaisesti kykene minkäänlaiseen priorisointiin ja leikkauksiin.”
Äänestäjän tehtäväksi jää uskoa, minkälaiset puheet ovat aitoa ja rehellistä kokoomuslaisuutta ja mikä silkkaa sumutusta.
MUUTAMAA mielipidetiedustelua myöhemmin kokoomuksen kello kalkattaa ihan toisella tavalla. Sitä helskyteltiin puoluekokouksessa Kalajoella.
Orpokin teki täyskäännöksen. Maaliskuussa hän vielä vastusti hallituksen suunnitelmaa kansaneläkeindeksiin sidottujen sosiaalitukien aikaistetusta indeksikorotuksista ja esitti päinvastoin sosiaalitukien mahdollisimman nopeaa leikkaamista.
Nyt hän ilmoitti yllättäen kannattavansa hallituksen aietta eikä ollut enää ollenkaan leikkauslinjalla.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen puolestaan joutui kiemurtelemaan kiusallisesti (HS 10.6.).
Hän selitteli, miten kokoomuksen vaatimat veronkevennykset rahoitettaisiinkin ”ainakin alkuvaiheessa” lisävelalla, vaikka liiasta velkaantumisesta puolue on jauhanut koko vaalikauden.
Ja paljon muuta.
AINAKIN keskustan kansanedustajan Jouni Ovaskan mielestä kokoomuksen toiminta täyttää ”ylimielisen sumutuksen tunnusmerkit” (Suomenmaa 15.6.)
”Orpo porukoineen lupaili Kalajoen aurinkotuoleista käsin miljardiluokan velkarahoitteisia veronalennuksia sekä lisäpanostuksia koulutukseen, terveyspalveluihin, viranomaisille, tutkimukseen ja yrittäjille”, Ovaska kummasteli.
Ei tämä tiukan taloudenpidon puhetta ainakaan ole, vanhanaikaista löperöä vaalilupailua kylläkin.
KOVIN suurta järkeilyä ei tarvita, kun tapahtumien kulun voi arvata. Kokoomuksen terävin pää ja vaikutusvaltaisimmat taustahahmot ovat ilmoittaneet, että Orpon haastattelun (HS 26.3.) kaltaisia onnettomia ulostuloja ei enää yhtään julkisuuteen.
Ei yhden yhtäkään!
Muutenhan gallupkannatus sulaa.
Äänestäjän tehtäväksi jää sitten aprikoida, minkälainen puhe on aitoa ja rehellistä kokoomuslaisuutta.
Ja mikä silkkaa sumutusta.