Järkytysten vuosi näytti ihmisen pahuuden määrää, mutta antoi merkkejä myös siitä, että siihen ei ole sittenkään pakko alistua
Vuosi 2022 jää historiaan järkytysten vuotena. Se toi pitkästä aikaa suuren sodan kauheudet keskelle eurooppalaistakin lintukotoa.
Ukraina on kärsinyt tietenkin eniten. Traagisinta on, että sen yllä ei ole pienintäkään syyllisyyden taakkaa. Se on uhri.
Hyökkääjä, Venäjä, on kärsinyt myös. Se ei kuitenkaan piittaa kansalaistensa kärsimyksistä. Vallanhimoiset johtajat noudattavat vain omia mielihalujaan ja uskomuksiaan.
Venäjällä ovatkin toteutuneet neuvostoaikaisen runoilijan Vladimir Vysotskin kuuluisat säkeet:
”Valhe on totuus, usko se veljeni vihdoin. / Katso, se kiertää sun puvussas maailmaa. / Herää ja itke, se vienyt on kultaisen kellos, / herää ja itke, se tammaasi ohjastaa.”
Siksi Venäjän kärsimykset eivät herätä edes sääliä.
Olemme eläneet harvinaista solidaarisuuden vuotta Euroopassa ja maailmassa.
SOTA on koskettanut kaikkia kaikkialla.
Se sotki maailman energiamarkkinat ja nosti energian hinnan huimaksi. Niinpä sota on myös sekä inflaation että korkojen nousun perussyy.
Myrskyiset ajat ovat antaneet ahneudellekin sijaa. Paavi Franciscuskin tuomitsi jouluyön messussaan ihmisten loppumattoman janon rikkauksiin ja valtaan.
Paavi muistutti, että ahneuden uhreina ovat heikot ja haavoittuvaiset. Hän sanoi, että hänen ajatuksissaan ovat ennen kaikkea sotien, köyhyyden ja vääryyksien uhreina olevat lapset (Yle 25.12.).
Paavin ajatuksiin yhtyvät varmasti suomalaisetkin.
Kuin edellä olevan vakuutena uutinen kertoi torstaina (29.12.), että öljyjätti Exxon haastaa EU:n oikeuteen unionin päättämästä öljy-yhtiöiden ylimääräisestä verosta. Sillä leikataan huipputuloksia, joita yhtiöt ovat tehneet sodan aiheuttaman hinnannousun takia.
Exxonin pontimena on silkka ahneus. Exxon teki tämän vuoden heinä-syyskuussa lähes 20 miljardia dollaria voittoa. EU:n päättämä ”solidaarisuusmaksu” kustantaisi yhtiölle kaksi miljardia euroa (Reuters 29.12.).
Eikä ahneuden synnistä olla oltu vapaita Suomenkaan energiamarkkinoilla. ”Verirahoilla rikastumisesta” puhui ministeri Mika Lintiläkin (kesk.) julkisuudessa.
Harvinaisen jyrkkää puhetta rauhalliselta mieheltä.
ONNEKSI pimeyden yllä on näkynyt myös valonpilkahduksia.
Olemme eläneet harvinaista solidaarisuuden vuotta Euroopassa ja laajemminkin maailmassa.
Hallitukset ovat yrittäneet parhaansa kansalaistensa auttamiseksi. Niin on tehty Suomessakin, vaikka kaikki eivät ole aina halunneet ymmärtää. Mutta ylimääräinen lapsilisä tai sähkön hinnan kompensaatiot eniten kärsimään joutuville ovat sellaista solidaarisuutta, joka on myös taistelua putinilaista pahaa vastaan.
Emme saa antautua Venäjän sotakeinojen edessä.
Tässä taistelussa koettiin kuluneena vuonna myös hämmästyttävää suomalaista yksimielisyyttä, kun Suomi päätti Nato-jäsenyyden hakemisesta.
Niin autamme itseämme mutta samalla Ukrainaa. Venäjän hyökkäys onkin tehnyt Euroopasta ja erityisesti EU:sta henkisesti vahvemman omien arvojensa puolustajan.
Siinäkin Suomi ja sen tällä kertaa vastuussa olevat poliitikot ovat tehneet hyvää työtä.
Ihan hattua pitää nostaa.
