Hoitajajärjestöjen jääräpäisyys voi kääntyä itseään vastaan
Hoitajajärjestöjen työtaistelu ei osoita laantumisen merkkejä – päinvastoin. Hoitoalan työntekijöitä edustavat järjestöt, Tehy ja Super, ovat syksyn aikana antaneet useita lakkovaroituksia.
Eniten huomiota on herättänyt järjestöjen päätös kohdistaa lakot kolmeen teho-osastoon. Lakon kohteina ovat Kanta-Hämeen keskussairaalan teho-osasto Hämeenlinnassa sekä Turun ja Oulun yliopistollisten sairaalojen teho-osastot.
Työtaisteluissa ammattijärjestöt ovat yleensä rajanneet lakon ulkopuolelle ihmisten henkeä ja turvallisuutta uhkaavat toimet. Tehy ja Super ovat valinneet tietoisesti toisenlaisen linjan.
Tähän ratkaisuun he ovat päätyneet siitä huolimatta, että potilasturvallisuutta valvova Valvira on todennut yksiselitteisesti teho-osastoille kohdistuvien lakkojen vaarantavan potilaiden hengen.
HOITAJAJÄRJESTÖJEN toimet ovat herättäneet kipakkaa kritiikkiä. Moitteita on tullut myös muiden ammattiliittojen suunnalta.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ja julkisalojen korkeakoulutettuja edustavan Jukon toiminnanjohtaja Maria Löfgren tuomitsivat Helsingin Sanomissa (31.8.) hoitajajärjestöjen toimet epäsuorasti toteamalla, että heidän edustamansa järjestöt eivät toimisi vastaavalla tavalla.
Aallon mukaan Teollisuusliitto ei halua aiheuttaa työtaistelutoimilla pysyvää vahinkoa eikä ”aiheuttaa tapaturmia tai muuta terveyteen osuvaa vahinkoa”.
Löfgrenin ja Aallon mukaan vaarana on, että päättäjien ymmärrys lakkoja kohtaan pienenee, jos niitä käytetään hyvien pöytätapojen vastaisesti.
Työmarkkinajohtajien mielipiteet eivät jätä selittelyille sijaa. Tehyn ja Superin on turha odottaa työtaistelutoimilleen laajaa tukea muilta ammattiliitoilta. Se on hinta, minkä järjestöt joutuvat maksamaan tinkimättömästä linjastaan.
Tehyn ja Superin on turha odottaa työtaistelutoimilleen laajaa tukea muilta ammattiliitoilta. Se on hinta, minkä järjestöt joutuvat maksamaan tinkimättömästä linjastaan.
TEHY ja Super eivät halua ottaa vastuuta lakkopäätösten mahdollisesti aiheuttamista vaaratilanteista. Molemmat järjestöt ovat todenneet, että vastuu potilaiden terveysturvallisuudesta on työnantajilla, ei ammattijärjestöillä.
Työantajien ja hallituksen linjaus on toisenlainen. Sairaalat yrittävät rajoittaa lakkoa käräjäoikeuden avustuksella. Hallitus on puolestaan jättämässä eduskunnalle esityksen potilasturvallisuuslaista.
Potilasturvallisuuslain eteneminen on pienessä vastatuulessa. Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindenin (sd.) yllätykseksi vasemmistoliitto veti tuen pois esitykseltä välittömästi sen jälkeen, kun ministeri oli ilmoittanut sovun löytymisestä.
Vasemmistoliiton toimia voi vähintäänkin pitää kummallisena. Potilasturvallisuuslain tuominen eduskuntaan ei ole yhdellekään hallituspuolueelle mieluisa tehtävä.
Asiat on kuitenkin kyettävä laittamaan arvojärjestykseen. Kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta koskevat asiat menevät aina lakko-oikeuden ohi. Kysymys on arvovalinnasta, ei hoitajien palkankorotusvaatimusten kannattamisesta tai vastustamisesta.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän huopaaminen potilasturvallisuuslain ympärillä on rujoa poliittista peliä. Poliittisia irtopisteitä voi tällä toiminnalla ehkä kerätä, mutta sen hintana on menetetty luottamus.
Hallituksessa ei voi seistä vain toisella jalalla. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä joko tukee hallituksen ja sen omien ministereiden jättämää esitystä tai ei. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Täsmennetty kirjoituksen alkua 13.9. klo 21.10: Vaihdettu lakko-sanan tilalle työtaistelu.