Brexit paljastaa demokratian ongelmat

Iso-Britannian ero Euroopan unionista liikahti eteenpäin tällä viikolla, kun EU:n ja brittien neuvottelijat pääsivät sopuun eron ehdoista. 

Brexit-sopimus sai Lontoossa myrskyisän vastaanoton, ja sen läpimeno on vielä monen mutkan takana.
 
Brexit antaa paljon ajattelemisen aihetta demokratian toimivuuden kannalta.
 
Koko prosessi lähti liikkeelle brittikonservatiivien sisäisestä valtapelistä. Edellinen pääministeri David Cameron voitti vuoden 2015 vaalit lupaamalla puolueensa EU-kriitikoille kansanäänestystä EU-jäsenyydestä.
 
Näin EU-jäsenyyden kokoinen asia alistettiin valtapuolueen sisäisille pelikuvioille.
 
Casmeron ei onnistunut vakuuttamaan brittejä vuoden 2016 kansanäänestyksessä.

Kyllä-puolen kampanja hävisi murskaluvuin brexit-kampanjalle, jossa viljeltiin estoitta puolitotuuksia ja selviä valheita. On esitetty myös epäilyjä ulkopuolisten yrityksestä manipuloida äänestäjiä brexitin puolelle.
 
Brexit-leiri maalasi erosta ruusuisen kuvan.

Miljardien kuskaaminen Brysseliin loppuisi, EU-tuomioistuin ei enää voisi päättää brittien asioista, täysi itsenäisyys palaisi myös taloudenhoidossa ja rajat pantaisiin kiinni puolalaisilta putkimiehiltä ja muilta EU-kansalaisilta.
 
Mikään näistä lupauksista ei toteudu alustavassa Brexit-sopimuksessa.

Ei siis ihme, että brexit-leiri on tyytymätön.
 
Tyytymätön on myös se puoli kansasta, joka pitää koko EU-eroa huonona ideana. Ja näiden ääripäiden väliin jäävät maltilliset kansalaiset ovat tyytymättömiä huonoon sopimukseen.

Pääministeri May joutuu tekemään kuitenkin vielä paljon töitä vakuuttaakseen paitsi oman puolueensa myös äänestäjät siitä, että tämän viikon sopimus on todellakin paras vaihtoehto.

Pääministeri Theresa May vastusti brexitiä ennen kansanäänestystä.

Nyt hänen epäkiitollinen tehtävänsä on markkinoida sopimusta parhaana mahdollisena vaihtoehtona.
 
Vaihtoehdot ovatkin vähissä. Unioni tuskin taipuu uusiin neuvotteluihin, joissa ehdot paranisivat. EU säilyttti yhtenäisyytensä huolehtimalla siitä, että unionista eroava maa ei saa parempia ehtoja kuin siihen jäävät jäsenet.
 
Eron peruminen tarkoittaisi puolestaan vuoden 2016 kansanäänestyksen mitätöimistä.
 
Vaihtoehtoja karsii sekin, että opposition työväenpuolue ei ole kyennyt sellaista esittämään.
 
Pääministeri May joutuu tekemään kuitenkin vielä paljon töitä vakuuttaakseen paitsi oman puolueensa myös äänestäjät siitä, että tämän viikon sopimus on todellakin paras vaihtoehto.
 
Tarinan opetus demokratian kannalta on, että politiikassa on helppo tavoitella menestystä maalaamalla asiat vain mustaksi ja valkoiseksi. Elävässä elämässä joudutaan kuitenkin useimmiten turvautumaan harmaan eri sävyillä väritettyihin kompromisseihin.
 
Siksi jokaisen poliitikon ja puolueen kannattaa harkita todella vakavasti, mitä lupaa.