Antti Kaikkosen hyvät neuvot
Suomenmaa julkaisi viime numerossaan (maaliskuu 2021) puolustusministeri Antti Kaikkosen laajan haastattelun. Se käsitteli pääasiassa ministerin toimialaa, mutta oli siinä terveisiä keskustaväellekin.
Terveiset olivat lyhyet mutta osuvat. Niitä kannattaa pohtia ja makustella.
Kaikkonen näet toivoo, että keskustassa keskityttäisiin omaan tekemiseen ja jätettäisiin muiden puolueiden arvostelu ja muiden sanomisiin reagointi vähemmälle:
”Jos vihreiltä esimerkiksi tulee joku avaus, aina ei tarvitse hätkähtää. Ei se tarkoita, että hallitus on tekemässä juuri niin kuin joku jossain ehdottaa. Peräisin vähän enemmän itseluottamusta meidän porukaltamme. Ei hermoilla ihan niin paljon sitä, mitä muut milloinkin tekevät.”
Ja:
”Pitää valmistautua siihen, että pitkäjänteinen työ tuottaa aikanaan tulosta. Meillä on paljon hyvää, minkä päälle voimme rakentaa, mutta hermon täytyy pitää. Ei kannata ruveta itse hyppimään seinille.”
Antti Kaikkonen: ”Peräisin vähän enemmän itseluottamusta meidän porukaltamme. Ei hermoilla ihan niin paljon sitä, mitä muut milloinkin tekevät.”
SIINÄPÄ kokeneen poliitikon neuvoja, ytimekkäitä ja selkeitä:
Tee oma työsi. Älä vilkuile liikaa sivuille. Pidä pääsi pystyssä.
Jokaisella hallituspuolueella on paitsi yhteisiä tavoitteita, myös oman puolueen tavoitteita. Niin on keskustallakin. Niistä pitää voida puhua, ja niitä on hyvä kuulla. Ne voivat olla radikaalejakin, mutta ei niistä tarvitse hermostua tai pöyristyä. Ne ovat poliittista keskustelua, mikä kuuluu kansanvaltaan.
Totalitaarisissa järjestelmissä keskustelua rajoitetaan tai se on kielletty kokonaan. Siitä olemme taas saaneet maailmalta surullisia esimerkkejä.
Demokratia kun on sitäkin, että ihmisillä – ja puolueilla – saa olla erilaisia mielipiteitä. Niitä on myös keskustaväellä ja keskustalla. Tärkeintä on, että yhteistyössä mennään sen mukaan, mitä on sovittu.
Käsi sydämelle, eikö niin ole tapahtunut? Yhteisesti sovitun hallitusohjelman mukaan on toimittu. Ja, kuten muistetaan, hallitusohjelmaa on kuvattu keskustan kannalta jopa paljon paremmaksi, kuin mitä 31 kansanedustajan puolue voi kohtuudella vaatia.
Järkeenkäyviä neuvoja siis ja jotenkin Kaikkosen näköisiäkin. Hänen olemuksensakin kertoo, että tämä mies ei hermoille.
KAIKKOSESTA politiikantekijät saavat ottaa muutenkin mallia.
Tuusulan senaattori on joukkuepelaaja ja luottomies, pitkäaikainen keskustan ykkösvitjan jäsen.
Hän on pyrkinyt puolueen puheenjohtajaksikin. Häntä ei valittu, vaikka moni piti häntä ennakkosuosikkina.
Mutta ei Kaikkonen siitä hätkähtänyt, ei ainakaan ulos päin näkyvästi. Hän ymmärtää, että politiikka on ennen muuta joukkuepeliä, vähän niin kuin miehen lempilaji, jalkapallo.
Ja siinä menestytään, kun pelataan kohti vastustajan maalia.