Sopu kasaan ja investoinnit liikkeelle

Palkansaajien ja työnantajien neuvottelut työmarkkinaratkaisusta ovat nyt lähteneet kohmeisten tammipakkasten jälkeen liikkeelle.

Suomen edun nimissä on kaikki asialliset syyt odottaa neuvottelujen johtavan tuloksiin. Asiallisilla syillä viittaan taloutemme heikkoon tilaan ja suurtyöttömyyteen.

Maailmantalouden kilpailupaineissa ja yhteisvaluutan oloissa ei hallituksella yksin ole kykyä ja välineitä kääntää Suomen kurssia. Tarvitaan myös työntekijöiden ja ay-liikkeen sekä työantajien ja yrittäjien valmiutta huolehtia suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvystä.

Kansallisesti on parempi vaihtoehto, jos työelämän osapuolet ja hallitus pelaavat samaan maaliin.

Hallitus ei ole tehnyt pakkolaeiksi leimattua kilpailukykypakettia ihmisten kiusaksi, vaan jotta nykyisiä työpaikkoja kyetään pelastamaan ja uusia syntymään.

Jos työmarkkinajärjestöt pystyvät saavuttamaan kilpailukyvyn korjaustavoitteen muilla keinoilla kuin lakipaketin avulla, tämä käy.

Mikäli kilpailukykymme nousee riittävästi verrokkimaihin kuten Saksaan ja Ruotsiin nähden, tarjoaa tämä yrityksille ja omistajille erittäin houkuttelevat investointiolosuhteet Suomessa – pitkästä aikaa.

Tämä on tärkeää, koska Suomen talouden kestävää kasvua voidaan vauhdittaa lopulta vain investointien kautta. Toisaalta pörssiyhtiöiden ennakoidaan maksavan osinkoina omistajilleen tänä keväänä 11 miljardia euroa.

Se nostaa väistämättä esiin pari kysymystä: Miten käy osinkojen jakajilta investointien vauhdittaminen? Onko heillä malttia käyttää osa suunnitelluista osingoista investointien toteuttamiseen Suomessa?

Etenkin nyt, kun näköpiirissä voi olla suomalaisen tuotannon kilpailukykyä olennaisesti korjaava työmarkkinaratkaisu ja paikallisen sopimisen edistäminen.

Tiedän hyvin, että yrityksillä on isoja odotuksia hallituksen suuntaan toimintaympäristön parantamiseksi. Etenkin Viron yritysverotus houkuttelee suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä, kun kieli- ja kulttuurierotkin ovat vähäisiä.

Samalla Suomen yritysten pääomakanta on rapautumassa. Tuottavuuden kasvu taas syntyy yleensä uusien teknologioiden käytön sekä uudistuvan laitekannan kautta. Tämä edellyttää oikea-aikaisia ja riittäviä investointeja.

Viron kaltainen yritysverotus kannustaa yritystä investoimaan sen sijaan, että voitot maksetaan osinkoina. Mitä voisimme oppia Viron mallista?

Nyt on aika toteuttaa Viron kannustamana uudistus, jossa yrityksen verotettavasta tulosta voidaan tehdä varaus investointien kasvattamiseksi. Kun varaus rajataan nimenomaan investointeihin, se ei aiheuta yletöntä aukkoa valtiontalouteen – olkoon se vaikka ”köyhän miehen Viron veromalli”.

Yrityksiä voidaan kannustaa investoimaan verottamalla sisään jätettyä voittoa kevyemmin kuin ulos maksettua osinkoa. Tämä on toiminut niin 1970- ja 1980-luvun Suomessa kuin nyt Virossakin. Miksi emme toimisi samoin?