Pienten askelten liennytystä Itämerellä

Venäjän voimapolitiikan sekä Krimin miehityksen ja Ukrainan kriisin seurauksena läntisen maailman ja Venäjän suhteet ovat olleet viime vuosina heikolla tolalla. 

Lännen ja Venäjän erilaisiin ”koreihin” lohkottu yhteistyökin on sen vuoksi näissä oloissa parempi kuin olla kokonaan vailla kanssakäymistä ja keskusteluyhteyttä. Tällaisesta vuoropuhelusta on esimerkki viikon takainen presidentti Sauli Niinistön ja kollegansa Vladimir Putinin tapaaminen Kultarannassa, johon osallistuin.

Dialogi on omiaan ainakin estämään vahinkoja ja virheitä. Kuten presidentti Sauli Niinistön aloite siitä, että Itämerellä sotilaskoneet tunnistautuisivat koneiden toisiotutkilla eli transpondereilla. Aivan samoin myös kansainvälisessä politiikassa kannattaa nyt liikkua transponderit päällä, ettei kenenkään aikomuksia tulkittaisi kohtalokkaasti väärin.

Presidentti Putinin vierailua Suomessa ei kannata tulkita ”pelkästään” naapurimaiden keskinäisten asioiden hoitamiseksi, vaikka sekin on aina tärkeää.

Jo tapaamisen kattava asialista kertoo siitä, että EU-maa Suomi ja itäinen naapurinsa Venäjä joutuvat kahdenvälisten suhteidensa lisäksi käymään läpi kaikki enemmän tai vähemmän jännitteiset kansainväliset kysymykset. Itämeren turvallisuus ja ympäristön tila olivat painopisteenä, hyvin perustein.

Tapaamisen laaja asialista on selvä merkki myös siitä, ettei kumpikaan valtio halua eristäytyä tai tulla eristetyksi hankalimpienkaan asioiden käsittelystä.

Itsestään selvästi Itämeren turvallisuus- ja sotilaspoliittinen tilanne on kummankin kannalta ensisijainen kysymys. Valitettavasti myös sen takia, että sotilaallinen toimeliaisuus molempien kotimerellä on jo vuosia kasvanut ja muuttunut yliaktiiviseksi.

Kansainvälisessä politiikassa kannattaa liikkua transponderit päällä.

Olli Rehn

Sekä Yhdysvaltojen että Euroopan unionin jäsenmaiden yhdessä päättämien talouspakotteiden vuoksi kaupankäynti ja talousyhteistyö mataavat uralla, johon ne kolmisen vuotta sitten alkaneen Venäjän talouden hiipumisen myötä asettuivat.

Nopeaa tilanteen paranemista ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Avaimet ovat Kremlissä Minskin sopimuksen toimeenpanon osalta, mikä on keskeinen ehto pakotteiden purkamiseksi. Silti eteenpäin on pyrittävä käytettävissä olevin tavoin, pieninkin askelin.

Osallistuin pari viikkoa ennen Kultaranta-keskusteluja Pietarin talousfoorumiin. Molempien tapahtumien perusteella voidaan arvioida, että Suomella on Venäjän kanssa sekä tarve että mahdollisuus luoda uutta, pitkälle kantavaa talousyhteistyötä. 

Ympäristö on ensi vuonna Venäjän politiikan teemavuotena. Käytännön yhteistyöstä on aloitettu neuvottelut ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla Suomenlahtea pilaavan ongelmajätekaatopaikan KrasnyiBorin kunnostamiseksi. 

Lähialueemme ympäristöturvallisuuden parantamiseen löytyy onneksi suomalaista teknologia- ja yritysosaamista Fortumin Ekokemiltä.

Pitkän ja monipuolisen historian omaava energiayhteistyö laajenee ydin-, kaasu-, ja öljyenergiasta laveammalle, kun molemmat maat tähtäävät uusiutuvan energian voimakkaaseen lisäämiseen.

Kaupankäyntiä ja taloudellista yhteistyötä voidaan pakotteista huolimatta lisätä ja kehittää aikaisempaa enemmän erityisesti pk-yritysten voimin. 

Kyselyjen mukaan Venäjällä toimivat suomalaisyritykset ovat pääosin sopeuttaneet toimintaansa nykyoloihin. Suomalais-venäläisen kauppakamarin uusimman yritysbarometrin mukaan odotukset eivät olisi enää aivan niin pessimistisiä kuin ennen. 

Pietarin talousfoorumissa sain suomalaisilta yrityksiltä selvän viestin Venäjän markkinan merkityksestä. Viennin edistämistoimia jatketaan niillä monilla toimialoilla, joilla se nykyoloissa on mahdollista. Niin tekevät muutkin eurooppalaiset.

Hyvät tavoitteet voivat toteutua tietenkin vain tilanteessa, jossa poliittista pääomaa Venäjällä käytetään uudistusten läpiviemiseen.

Venäjän talouden uudistamiselle on nyt annettu aikataulu. Onko vuoden 2018 presidentinvaalien jälkeiseen aikaan tähdätty talous- ja reformipolitiikka sitten uusi painos Jegor Gaidarin 1980-luvun ”Modernin Venäjän” -ohjelmasta vai sen jatko-osa, jää nähtäväksi.

Asiallisesti uudistuksille on lupa asettaa paljon odotuksia, onhan ohjelmaa laatimassa tekijäihmisiä, kuten entinen pitkäaikainen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin. Toteutuvatko asialliset odotukset, onkin sitten kiinni politiikasta.