Laskelmat hämmentävät ja nielut hupenevat – eduskunnassa kipuiltiin ilmastopolitiikan suunnasta
Keskustelu Orpon hallituksen ilmastopolitiikasta luisui eduskunnassa jälleen kinasteluksi tieteellisten laskelmien ristiriitaisuuksista ja kansallisen edun ajamisesta.
Hiilinielulaskelmiin liittyvät epävarmuudet antoivat hallituspuolueille syyn kyseenalaistaa aiempien tavoitteiden pohjaa, kun taas oppositio syytti hallitusta tosiasioiden pakenemisesta ja ilmastovastuun laiminlyönnistä.
Vaikka yhteinen tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on periaatteessa olemassa, hallituksen ja opposition keinot ja erityisesti lukujen takaa haettava”totuus” jäivät kauas toisistaan. Oppositio näki hallituksen viljelemän ”taloudellisen realismin” viivyttelynä, joka tulee lopulta veronmaksajille kalliiksi.
Perussuomalaisten Sara Seppänen viittasi maa- ja metsätalousministeriön arvioihin, joiden mukaan Suomen hiilineutraalisuustavoite on asetettu ”väärin perustein”. Seppäsen mukaan tammikuussa julkaistu hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysi osoittaa, että maankäyttösektorin laskentaan liittyy merkittäviä riskejä.
Seppänen peräänkuulutti vertailukelpoisempia lukuja ja piti kestämättömänä tilannetta, jossa Suomi päätyisi maksamaan päästöoikeuksista muille maille vain siksi, että kotimaiset laskelmat on tehty huteralla pohjalla.

Myös keskustan Anne Kalmari yhtyi kritiikkiin laskentatapojen jatkuvasta muuttumisesta. Hänen mukaansa maankäyttösektorin laskentasäännöt ovat muuttuneet kolme kertaa viime vuosina, ja jokainen muutos on ollut Suomelle epäedullinen. Kalmari kummasteli tilannetta, jossa jokainen EU-maa saa periaatteessa määritellä omat laskentatapansa, mikä johtaa ennakoimattomuuteen metsävaltaisessa maassa.
Kokoomuksen Markku Eestilä vei kritiikin vielä pidemmälle kyseenalaistamalla itse tutkimustiedon luonteen politiikan ohjenuorana. Eestilän mukaan tutkimukset ovat luonnostaan ”epävarmoja, kiistanalaisia ja muuttuvia”.
Eestilä varoitti keskustelun umpipolitisoinnista, jossa jokainen puolue poimii itselleen mieluisimmat asiantuntijalausunnot. Eestilän mukaan jopa osa tutkimuskentästä syyllistyy ”pikkupolitikointiin” tuottamalla heikkoon tieteelliseen näyttöön perustuvia tuloksia.
Vihreiden Jenni Pitko ei niellyt hallitusleirin selityksiä laskentavirheistä. Hän muistutti, että hiilineutraalisuustavoite ei ole pelkkä tekninen metsänkasvun ennuste, vaan poliittinen sitoumus Pariisin ilmastosopimukseen. Pitko vertasi tilannetta valtiontalouteen: jos velkalaskelmat näyttävät huonoilta, ratkaisun pitäisi olla politiikan muuttaminen, ei laskukaavojen peukalointi.
– Kun metsät ovat kääntyneet päästöksi, onko tosiaan niin, että me haluamme muuttaa laskelmia vai muutammeko me politiikkaa? Mielestäni on vastuun pakoilua sanoa, että laskelmat ovat muuttuneet, Pitko napautti.
Vasemmistoliiton Mai Kivelä näki Orpon hallituksen asettuneen ilmastopolitiikan vapaamatkustajien puolelle. Erityisen kovaa kritiikkiä saivat perussuomalaiset puheistaan, joiden mukaan päästövähennykset tulisi jättää kansalaisten omien valintojen varaan.
– Ymmärrättekö te, että te olette nyt vastuussa? Kansalaistenko pitäisi näitä ilmastopäätöksiä teidän puolestanne tehdä? Ihan käsittämätöntä, Kivelä ihmetteli ja vaati hallitusta kertomaan, kuka maksaa viulut, kun päästöjä tietoisesti lisätään.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) totesi, että ilmastopolitiikan on oltava ennakoitavaa, jotta yritykset uskaltaisivat investoida puhtaaseen teknologiaan.
Multala myönsi, että Suomen oma ilmastolaki on tiukempi kuin kansainväliset velvoitteet edellyttäisivät. Ministeri muistutti oppositiota siitä, että monet nyt kritisoidut joustot ja jakeluvelvoitteen muutokset saivat alkunsa jo edellisen hallituskauden aikana.
Keskustan Vesa Kallio kertoi Sitralta saamastaan lahjapakkauksesta, joka sisälsi perulaista suklaata ja burkinafasolaisia pähkinöitä.
– Helpoin ilmastoteko on jättää minimiin kaikki tuontielintarvikkeet, ja kaikista nopein ja tehokkain teko on lopettaa riisin syöminen, Kallio totesi ja painotti kotimaisen ruoan merkitystä huoltovarmuudelle.