Julkinen sektori on suomalaisen yhteiskunnan selkäranka

Poliittisessa keskustelussa, mutta myös työmarkkinakentillä asetetaan yksityinen ja julkinen sektori liian usein vastakkain.

Tuollaisessa keskustelussa varsin usein nähdään yksityinen sektori, erityisesti vientiteollisuus, yhteiskuntaan vaurautta tuovana toimialana. Samassa yhteydessä meillä Suomessa usein nostetaan esille liian laajaksi paisunut ja liian kallis julkinen sektori.

Tuollainen on tarkoitushakuista, mutta myös julkisella sektorilla työskenteleviä loukkaavaa.

On syytä muistaa, että julkisen sektorin ja vahvasti julkisrahoitteisten toimialojen, kuten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen, työntekijät korkealla ammattitaidolla ja sitoutuneesti vain täyttävät niitä tehtäviä, jotka poliittiset päättäjät lupauksineen ovat luoneet. Siitä työntekijöitä on voimakkaasti kiitettävä eikä syyllistettävä.

Julkinen sektori tarvitsee menestyksellistä vientiä toimintansa rahoittamiseen. Menestyksellinen vienti tarvitsee onnistumiseensa erinomaista ja vahvaa osaamista, toimivaa yhteiskunnallista infrastruktuuria, turvallista ja vakaata elin- ja toimintaympäristöä sekä vastuullista ja kannustavaa tulonjakoa.

Tällaisen yhteiskunnan säilyttäminen edellyttää myös tasapainoista ja oikeudenmukaista työmarkkinapolitiikkaa.

Onkin loogista, että vientiteollisuuden määrittämästä palkanmaksuvarasta jatkossa kohdennettaisiin puolet julkisen sektorin palkkojen korotuksiin ja muihin työehtoja parantaviin kustannuksiin. Siinä oikeudenmukaisen Suomen mallin pohjaa.

Lisäksi Suomen mallin osaksi tarvitaan Tanskan mallin mukainen ansiokehitystakuu, jossa valtio kompensoi lähes tai kokonaan täysimääräisesti kunnille korotusvaran, jos julkisen sektorin palkat kehittyvät huonommin kuin yksityisellä sektorilla.

Tarvitsemme lisäksi useamman sopimuskierroksen ylittävän palkkaohjelman, jolla koulutus-, kasvatus- ja tutkimushenkilöstön sekä heidän esimiestensä palkkataso nostetaan työn vaativuuden ja vastuullisuuden sekä sen edellyttämän korkean koulutuksen edellyttämälle tasolle.

Osaava, motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö on kaikkien kansalaisten etu.

Ellei julkisen sektorin palkkojen ja muiden työehtojen kehittämistarpeita oteta riittävästi huomioon yhdessä rakennetuissa neuvottelujärjestelmärakenteissa ja -malleissa, on turha kuvitella minkäänlaisen yhteisen palkanmuodostusmallin Suomeen syntyvän jatkossakaan.

Ellei julkisen sektorin palkkatason ja muiden työsuhteen ehtojen kehittymisestä pidetä riittävää huolta, ei niihin tehtäviin saada jatkossa parasta mahdollista henkilöstöä. Osaava, motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö on kaikkien kansalaisten etu.