Työmarkkinapöydässä kyse julkisen sektorin arvostuksesta

Työmarkkinakentässä on vuoden 2010 jälkeen palattu perinteisiin liittokierroksiin.

Tehtyjen sopimusten piirissä on paljon vähemmän palkansaajia kuin mitä on vielä sopimusta vailla olevia. On virheellistä väittää vähemmän merkityksellisten alojen olevan auki.

Kunta-ala on koko Suomen suurin työmarkkina-ala. Sen piirissä on noin 420 000 suomalaista palkansaajaa. Palkkasumma on vuositasolla noin 21 miljardia euroa.

Koko julkisen sektorin ja keskeisesti julkisrahoitteisten työarkkina-alojen, ml. yliopistot ja yksityinen opetusala, kokonaisuudessa on yhteensä kyse noin 600 000 palkansaajaa koskevista työehdoista.

Kokonaispalkkasumma on vuositasolla yli 30 miljardia euroa. Kyse ei siis todellakaan ole pienistä asioista.

Julkisen sektorin neuvottelupöytään tuo lisävaikeuskerrointa viisi tekijää.

Tulot eivät riitä julkisen sektorin menoihin. Poliitikot ovat kansaa miellyttääkseen ja ääniä saadakseen, isolta osin toki kansalaisten hyväksi, laajentaneet julkisen sektorin vastuut kestämättömiksi. Tätä taakkaa ei korjata työntekijöiden alipalkoin.

Julkisen sektorin tuottavuus ja laatu ovat huipputasoa. Suomalainen koulutus on maailman huippua, terveydenhuolto ja sosiaaliturva erinomaista tasoa ja kaikki edellä mainitut alat myös tuottavuudeltaan maailman huippua.

Turvallisuus on meillä maailman eliittiä, hallinto on tehokasta, tasapuolista, kansalaisten etua ajatteleva ja korruptoitumaton, infrastruktuuri toimii.

Laadusta on oikeudenmukaisesti maksettava. Sitä ei alehinnoin myydä eikä osteta.

Julkisen sektorin palkkataso on selkeästi alhaisempi kuin vastaavissa tehtävissä yksityisellä sektorilla. Siksi julkisen sektorin palkankorotuskehitys ei voi jäädä jälkeen yleisestä palkkakehityksestä, päinvastoin eroa tulee supistaa.

Parantunut talouskehitys näkyy verotuloina vasta vuonna 2019. Meille sanotaan, ettei vielä palkannostovaraa ole ja laskusuhdanteen näkyessä, ettei enää palkannostovaraa ole. Siis koskaan ei ole. Me emme jää odottelemaan parempia aikoja.

Laadusta on oikeudenmukaisesti maksettava.

Noilta pohjilta on saatava aikaan oikeudenmukainen ja riittävän palkkakehityksen turvaavat sekä työelämän laatua ja erityisesti paikallista neuvottelutoimintaa parantavat sopimukset koko kansakunnan selkärangan muodostavalle julkiselle sektorille.

Maan hallitus lähti pelastamaan Suomea erityisesti julkisen sektorin palkansaajia kurmuuttamalla.

Erittäin kivuliaitten, osin katkeruutta jättäneiden vaiheiden jälkeen julkisen sektorin työntekijöille tuli ylimääräinen ”solidaarisuusvero”. Lomarahoja määräaikaisesti osittain leikattiin. Tämä ei tule unohtumaan.

Onkin jo nyt perusteltua vaatia nyt käytävää sopimuskierrosta seuraavalla sopimuskierroksella vastakkaista ylimääräistä rahoitussiirtoa julkisen sektorin kilpailukyvyn ja palkkatason parantamiseen yksityisen sektorin ylimääräisesti kustantamana.