Suojatöitä
Valtion leivästä on sanottu, että vaikka se onkin kapea, niin pitkä. Varsinkin ennen virat olivat eläkevirkoja. Kun oli kerran valittu, usein poliittisesti, eikä tehnyt virkavirhettä (helppo välttää kun ei tee mitään) niin sen kuin olla möllötteli.
Näinä kriisiaikoina on joutunut miettimään, että onko se vieläkin niin. Esimerkiksi huoltovarmuuskeskus yllätettiin täysin housut kintuissa. Paniikissa etsittiin hengityssuojaimien toimittajaksi niin sanottuja liikemiehiä. Ei osattu tarkistaa taustoja ja toisaalta, jos on ollut Juhani Palmun kanssa naimisissa muutaman kuukauden, niin pätevöittäähän sekin.
Valtion varojen käyttöä valvoi virasto, jonka varojen käyttöä poliisi nyt tutkii. Pääministerin esikuntana istuu ukkoa ja akkaa, jotka eivät näe mitään väärää veronmaksajien piikkiin kaupassa käynnissä. Kun ei nähnyt pääministerikään. Sitten mennään telkkariin virkamiehenä punastellen pyykkiä pesemään, ”tuota noin, aamiaistarvikkeita, tuota noin”.
Koronatiedotus oli kauan pelkkää änkkäämistä. Viime vuoden kevään tiedotustilaisuuksien virkamiesosuudet olivat tahatonta huumoria. Puolen vuoden suvannon aikana eivät asiat edistyneet. Kun rajoituksia viimein saatiin aikaan, ei ymmärretä höllentää.
Entäs kunnissa! Oli vuosi aikaa laittaa uimahallin hyppylauta kuntoon, ei tullut mieleenkään.
Joka kunnasta voisi luetella saamattomuutta, näkemyksettömyyttä.
Kun ihmiset valmistuvat omalta alaltaan, niin keskivertoporukkaahan se on. Gaussin käyrän mukaan muutamaa hyvää vastaa muutama huono. Ja se on pienten kuntien kirous.
Parhaat menevät suuriin vastuisiin, suurilla palkoilla. Minne ne korkeintaan keskiverrot ja huonot menevät. Ne tulevat meille! Meille pieniin kuntiin, maakuntiin.
Ehdin 16 vuotta olla valtuustossa ja ajalleni osui suuri sukupolvimuutos. Kukaties aikoinaan poliittisesti valittu viranhaltija, monesti ainoana meriittinään se että oli meiltä päin kotoisin, jäi eläkkeelle. Oli jo ollut tolvana ja päätoiminen pajatson pelaaja ja saamaton tossukka.
Tilalle tuli jakojäännöksiä ja muista kunnista hyvät suositukset (petkutitte meitä!) saaneita uusia tossukoita.
Sama on pätenyt virkamiehiin, opettajiin ja useimpiin lääkäreihin. Ei ole vetovoimaa. On toki tullut ahkeriakin. Sepä se yhdistelmä onkin, tyhmä ja ahkera.