On noustava!

Pakina

Läheltä piti etten kirjoittanut, että nyt tarvitaan viisasta miestä nostamaan keskustan kannatusta.

Tarkoitan tietenkin viisasta henkilöä. Aika on ajanut tällaisen setämiehen ohi sikälikin, että ennen luulin henkilön olevan mies tai nainen. Sortimentti on nykyisin kuulemma laajempi.

Romahdus on tullut äkkiä. Vielä vuosi sitten rehvastelin olevani pääministeripuolueen pää-äänenkannattajan pääpakinoitsija, kannatuspohjahan meillä oli parikymmentä prossaa.

Olen aikaisemminkin ehdottanut posketonta populismia, sellainen näyttää toimivan. Kaikkien ei tietenkään pidä ryhtyä ”kärnäämään”, mutta sillä lailla tässä maailmassa huomiota saa.

Pitää löytää uusi agenda. Sen ei tarvitse olla ihmeellinen, kunhan se puhuttelee kansan enemmistöä. Ei pidä lannistua raitiotiereitin varrella asuvien ylenkatseesta, koko maa on pidettävä
asumiskelpoisena. Asumiskelpoisella landella se vegaaniruokakin tuotetaan, lihasta puhumattakaan.

Ei anneta ilmastovouhotuksen pilata Suomea asumiskelvottomaksi. Ei tietenkään hiilivoimaa, mutta hiilinieluja. Vaikka olisi hallituksessa, niin ei pidä suostua siihen, että maaseutu-Suomessa
ei voisi liikkua polttomoottorilla, tolkulliseen hintaan. Ei tule salokylään raitiovaunua, biopolttoainetta käyttävä palvelulinjabussi voisi tulla.

Ei voi olla tarkoitus, että Suomi pannaan keskeltä poikki ja autioksi, niin että jätetään vain Oulun erityistalousalue ja joku tekolappi, jossa myydään kiinalaista joulurihkamaa ja jossa itäeurooppalainen orja esittää joulupukkia kolmen euron tuntipalkalla.

Muut muka kaikki asuisivat eteläisessä Suomessa, demareiden Kojamon vuokra-asunnoissa, joissa asuvien asumistukiin osallistuminen on koko kansan asia.

Aletaanko puhua syrjä-Suomesta kuin Teneriffalle muuttaneet eläkeläiset? Kun eivät osaa kieltä, eivät näe jokaisessa yhteiskunnassa olevia ongelmia, vaan vain auringon.

Lähdetään tästä; kun äänestät keskustaa, käy kuin kertovat käyvän Teneriffalla. Paino putoaa, mieskunto nousee, jopa kynnetkin kasvavat paremmin.

Kohta on tehtävä ikävä valinta.  Pidetäänkö kynsin hampain kiinni muutamasta ministerinpallista ilman hallituspuolueen vaikutusvaltaa, meneekö yksityinen etu puolueen edun edelle vai lähdetäänkö myötäilemättömään oppositioon.

Uskaltamisiin!

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen