Näkökulma: Tuliko vesihuollosta dynamiittia kuntavaaleihin?

Sosiaalisen median poliittisella puolella syttyi viikonloppuna vesisota, kun Helsingin Sanomat kertoi ”Vesi on meidän” -kansalaisaloitteen laatijoiden epäluuloista aloitteen pohjalta valmistelussa olevaa hallituksen esitystä kohtaan.

Oppositiossa lähdettiin liikkeelle välittömästi, syyttäen hallitusta yksityisten rahastajien päästämisestä ovenraosta vesihuollon asiakkaiden kimppuun. Vesihuollossa on kysymys niin sanotusta luonnollisesta monopolista, jossa muiden toimijoiden ei kannata tunkea markkinoille eikä kilpailua ole.

Kuluttajan kannalta yksityisten toimijoiden päästäminen luonnolliseen monopoliin on vaarallinen yhdistelmä. Yksityistä rahaa kun kiinnostaa voittojen kasvattaminen asiakkaan kukkaron kustannuksella. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) sixpack-hallituksen kuittaamassa surullisen kuuluisassa Caruna-kaupassa Fortumin sähkönsiirtoverkot myytiin yksityiselle yritykselle, mikä nosti siirtohinnat pilviin.

Vesihuollon yksityistämistä vastustava ”Vesi on meidän” kansalaisaloite sai alkunsa kuuden vasemmistoaktiivin tekemänä vuonna 2020. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta esitti yksimielisesti eduskunnalle lainsäädäntötyön aloittamista, ja eduskunta hyväksyi aloitteen syyskuussa 2021.

Kansalaisaloitteen ideana oli estää julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille. Yhtiöiden pitäminen kokonaan julkisissa käsissä saattaisi virkamiesten mukaan kuitenkin edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä liiallisena puuttumisena kunnalliseen itsehallintoon. Asiaan kiinnitti huomiota jo viime vaalikaudella kansalaisaloitteesta mietinnön laatinut maa- ja metsätalousvaliokunta.

Onko asia näin, jäisi perustuslakivaliokunnan linjattavaksi. Vaikeutettu säätämisjärjestys merkitsisi asian jäämistä odottamaan seuraavan eduskunnan hyväksyntää kahden kolmasosan määräenemmistöllä.

Hallituksen esitysluonnoksella jätetään yksityisille mahdollisuus jopa 49 prosentin omistukseen. Hallitusrintama ja esityksen valmistelusta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet ovat puolustaneet lausuntokierroksella jo käynyttä lakiluonnostaan sillä, että julkiselle omistukselle jää määräysvalta 51 prosentin osuudella.

Muun muassa Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki on kuitenkin todennut (HS 7.10.), että vähemmistöomistuksellakin voi saada merkittävän vaikutusvallan esimerkiksi osakassopimuksen kautta ja omistus voi hajaantua niin, että 49 prosentilla saa suurimman omistuksen.

Osakassopimuksessa osakkaat voivat sopia yhtiön rahoituksesta ja osinkojen jakamisen perusteista osakeyhtiölaista poiketen. Yksityinen sijoittaja todennäköisesti haluaa sopia osakassopimuksessa korkeammista tulostavoitteista, kuin täysin julkisomisteinen vesilaitos tekisi. Osakassopimukset ovat myös liikesalaisuuksia, eli niiden sisältöön ei julkisuudessa päästä kiinni.

Kuoppamäen mukaan tällaisissa tilanteissa kuntalaisten vesimaksut saattavat nousta ja juuri näin on käynyt Tallinnassa, jossa ulkomaisilla pääomasijoittajilla oli yhtiöissä vähemmistöosuudet. Kuoppamäen mukaan vesihuollosta kannattaisi säätää niin, että omistus olisi joko kokonaan julkisessa omistuksessa tai osuuskuntamallilla hoidettu, kuten se nykyään käytännössä usein on.

Hallitus on kaavaillut antavansa esityksensä ensi keväänä viikolla 18 eli kaksi viikkoa 13. huhtikuuta käytävien kunta- ja aluevaalien jälkeen. Vastuuministerinä on maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.).

Voi olla, että kuntavaaleissa puhutaan aivan muusta kuin vedestä. Jos hallitus kuitenkin jatkaa nykyisellä suunnitelmallaan, vesihuollostakin voi tulla kuuma peruna tai vähintään hallitukselle kiusallinen kysymys vaaleihin. Hallitus joutuu väistämättä asiassa puolustuskannalle, kun taas oppositiossa olevat puolueet voivat säälimättä hakata vaaliteltoilla hallituspuolueita ideologisesta yksityisvimmasta ja palauttaa mieleen kauhukuvia vuosikymmenen takaisen Caruna-päätöksen seuraamuksista.

Sinänsä hallitus on oikeassa siinä, että kaavailtu esitys on parannus nykytilaan, jossa yksityistä omistusta vesilaitoksissa ei säännellä lainkaan. Sen jälkeen, kun Jyväskylä luopui muutamia vuosia sitten suunnitelmistaan vesihuoltonsa osittaisesta yksityistämisestä, vastaavia virityksiä ei myöskään ole pompannut julkisen kohun aiheiksi.

Puolustuksen rakentaminen näille argumenteille ei kuitenkaan välttämättä riitä kättä pidemmäksi kuumentuneessa vaalitilanteessa, jossa oikeistohallituksen syntilistalle on kaiken lisäksi kertynyt paljon muutakin yksityistä rahaa suosivaa ja tavalliselle kansalaiselle kalliiksi käyvää.