Näkökulma: Kiitos, että saan maksaa tankilla myös uusiutuvasta polttoaineesta

Jakeluvelvoite on ilmastoteko, joka on tehty autoilijan puolesta, toimittaja Pauliina Pohjala kirjoittaa
Näkökulma

Polttoaineen hinta kuulostaa olevan taas se kaikkein suurin murheenkryyni tässä maassa.

Huudon perusteella hintataso on jo niin hirvittävä, että nälkäkuolema uhkaa löpölaskua maksellessa.

Auto voi tosiaan olla liian suuri menoerä pienituloiselle, joka joutuu ajamaan paljon. Sitä ei sovi vähätellä. Ja ammattiautoilijat tarvitsisivat kenties vähemmän verotettua polttoainetta.

Mutta eikö tästä maasta muka löydy enempää ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan ilmastoteosta autoillessaan? Ainakaan heistä ei kuulu mitään julkisessa keskustelussa.

Meidän perheessä ainakin maksetaan jopa mielellään siitä, ettei tankissa ole pelkästään fossiilista polttoainetta, vaan osa siitä on myös uusiutuvaa biopolttoainetta.

Iltalehden toimittajan Jari Hanskan analyysissä tämä jakeluvelvoite on “polttoaineiden hintahirviö, joka toimii liian tehokkaasti – ja kaiken takana on keskusta”.

Haluaisinkin käyttää vähän palstatilaa kiittääkseni siitä, että keskusta on tämän takana. Jakeluvelvoite on hieno juttu.

Kiitos siis Mauri Pekkarinen, kun toistakymmentä vuotta sitten ajoit ministerinä läpi lain, jolla jakeluvelvoite otettiin käyttöön.

Kiitokset keskustalle, perussuomalaisille ja kokoomukselle siitä, että viime kaudella hallituksessa jakeluvelvoite päätettiin nostaa 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. 

Jakeluvelvoite on tietysti osaltaan syyllinen siihen, että polttoaineen hinta on noussut. Suomi on kuitenkin sitoutunut ilmastotavoitteissaan siihen, että myös liikenteen päästöt laskevat.

Henkilökohtaisesti olen iloinen, että tämä ilmastoteko on tehty puolestani.

Tankin voi halutessaan täyttää vaikka kokonaan uusiutuvalla dieselillä, jos on valmis maksamaan siitä ylimääräistä. Systeemissä on kuitenkin valuvika, koska tämä valinta ei oikeastaan vaikuta ilmastoon. 

Polttoainejakelijat eivät nimittäin ylitä jakeluvelvoitetta, vaikka joku tankkaa pelkkää uusiutuvaa. Joku toinen saa silloin vain silloin tankata enemmän fossiilista. Se on tietysti harmillinen juttu, johon toivoisi muutosta.

Ilmasto on onneksi kuitenkin huomioitu lainsäädännöllä eli jakeluvelvoitteella, eikä kokonaisuus ole yksilöiden valinnoista kiinni.

Kyllä meilläkin tietysti olisi rahalle parempaa käyttöä kuin polttoaine. Rahareikiä riittää lapsiperheessä, joka joutuu kuljettamaan pesuetta hyötyajoneuvoksi luokiteltavalla autolla.

Sähköauto olisi tietysti kivempi. Mutta onneksi on edes se jakeluvelvoite.

Ja niiden lasten takiahan ilmastotekoja juuri haluaisi tehdä. Politiikassa sitä sanotaan hienosti ylisukupolviseksi ajatteluksi.

Pauliina Pohjala Toimittaja