Näkökulma: Hallitus täytti budjettilupauksensa – eduskunnassa odottavat tuomiopäivän profeetat
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus selvisi kunnialla isoimmasta talouspoliittisesta tulikokeestaan.
Koronakriisin varjostamassa ja kattaukseltaan poikkeuksellisessa budjettiriihessä löytyi kuin löytyikin ratkaisut työllisyyden ja kuntien tukemiseen, energiaverotukseen ja veikkausvarojen romahduksen kompensointiin.
Työllisyystoimien puolella hallitukselta odotettiin kärsimättömästi päätöksiä, joiden voidaan laskea tuottavan 30 000 uutta työpaikkaa.
Niitä myös saatiin, mutta päätösten syntyminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Vielä keväällä hallituksen kakkospuolueessa keskustassa asiasta oltiin tosissaan huolissaan, siksi nihkeältä hallituskumppanien asenne asiaan näytti.
Uuden keskustajohtajan, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon joukot yllätti budjettiriihessä myönteisesti myös se, kuinka paljon vientiteollisuuden kilpailukykyä pystyttiin edistämään hallitusohjelman ulkopuolelta, esimerkkinä teollisuuden sähköveron laskeminen jo nyt EU:n minimiin.
Merkittävin yksittäinen työllisyystoimi on työmarkkinaosapuolilta edellytettävä kokonaispaketti yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseksi ja heidän työmarkkina-asemansa parantamiseksi.
Toimilla, esimerkiksi eläkeputken tilkkimisellä, on saatava vähintään 10 000 työllisen lisäys vuosikymmenen loppuun mennessä VM:n todentamana. Ellei esitystä synny, hallitus tekee tarvittavat päätökset joulukuussa itse. Toinen lähes yhtä suuri osa työllisyyspakettia on työvoimapalvelun uudistaminen ”pohjoismaisella”, nykyistä aktiivisemmalla mallilla.
Paikallisessa sopimisessa pallo heitettiin kuitenkin kokonaan työmarkkinaosapuolille ”toivotaan toivotaan” -hengessä ja osapuolten kriisitietoisuuteen ja vastuuntuntoon vedoten. Ennuste tulosten saamiseksi ei ainakaan tällä hetkellä näytä hyvältä.
Energiaverotuksessa poliittisesti saatavilla olleen kompromissin saattoi jo ennakkoon päätellä sellaiseksi, joka on hieman nihkeä sekä keskustalle että vihreille.
Sellainen myös syntyi, kun lämmityspolttoaineiden energiaveroihin tehdään ensi vuoden alussa hallitusohjelmassa sovittu reilun 100 miljoonan euron korotus, jonka myötä turpeen verotus kiristyy 2,7 eurolla per megawattitunti. Turpeen käytön vähentämistä varmennetaan lisäksi niin sanotulla lattiahintajärjestelmällä päästökaupan mahdollisen sakkaamisen varalle.
Turpeen energiakäytön väistämättömästä alasajosta on vuosien saatossa kasvanut keskustan tupaan melkoinen virtahepo. Jos turpeen vero olisi kuitenkin jäänyt nyt nostamatta, lisälaskun maksajiksi olisivat joutuneet öljyllä lämmittävät omakotitaloudet.
Muutosta lievittääkseen hallitus käyttää myös EU:n siirtymärahastoa turvetta korvaavien investointien tukemiseen ja elinkeinonsa menettävien turveyrittäjien ja -työntekijöiden sopeutumiseen ja turvealueiden elinkeinotoimintaan.
Marinin hallituksen ensimmäisen budjetin alijäämä, 10,8 miljardia euroa, näyttää tietenkin karmealta.
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) selvitti kuitenkin hallituksen tiedotustilaisuudessa juurta jaksain, miksi alijäämä kasvoi riihessä lähes neljällä miljardilla hänen omasta kuukauden takaisesta esityksestäänkin.
Vanhasen mukaan tuloarviot ovat pudonneet toista miljardia osin siksi, että valtio luopuu osasta yhteisöverotulojaan kuntien hyväksi. Menot ovat kasvaneet noin 2,6 miljardilla koronatestausten, kuntien määräaikaisen lisätuen ja koronasta kärsineiden Veikkauksen edunsaajien rahojen vuoksi.
Kertaluonteisista koronamenoista ei kannata kuitenkaan huolehtia liikaa, sillä pysyviä menoja on Vanhasen mukaan lisätty samalla vain 40 miljoonalla eurolla.
Kesällä valtiovarainministerin tehtäviin puhemiehen paikalta hälytetyn Vanhasen puheenvuoro oli koko hallituksen budjetti-infon mielenkiintoisin osuus.
Vanhasen mukaan Suomi ei ole missään tapauksessa mahdottoman edessä paikatessaan noin viiden miljardin euron vajettaan julkisessa taloudessa. Entinen pääministeri sanoi olevansa hyvin luottavainen siihen, että Suomi selviytyy niin koronakriisistä kuin talouden rakenteellista ongelmistakin.
Vanhanen lisäsi vielä olevansa tyytyväinen siitä, että kotimaisessa talouskeskustelussa ei ole erityisemmin vaadittu kiristyksiä, verojen noston ja leikkauksia 90-luvun tyyliin. Hän sanoi, ettei usko sellaisen edistävän suomalaisen yhteiskunnan pääsyä jaloilleen.
Vanhasen ministeripestin pituudesta tietää vielä harva, jos kukaan, mutta oletettavasti hän vie ainakin oman budjettinsa eduskunnan läpi.
Kun talouspolitiikan suvereenisti hallitsevan Vanhasen talousoptimismi kohtaa syksyn budjettikeskusteluissa ja kyselytunneilla perussuomalaisen populismin ja kokoomuslaisen synkistelyn tuomiopäivän profetioineen, luvassa on vielä monta herkullista hetkeä politiikan penkkiurheilijoille.