Uudistusliike

Koronakevät oli hallitukselle koetinkivi, jonka yli mentiin.

Viidestä hyvin erilaisesta puolueesta koostuvan hallituksen toimintakyky olisi voinut lamaantua, mutta niin ei käynyt.

Kevät osoitti, että suomalaisten kannalta parhaita päätöksiä voidaan tehdä monenkirjavalla kokoonpanolla.

Päätöksentekokyky näkyy tyytyväisyytenä hallitukseen. Helsingin Sanomien hiljattain julkaisemassa kyselyssä 71 prosenttia suomalaisista katsoi hallituksen onnistuneen tehtävässään hyvin. Tyytyväisyys on ennätyksellisen korkeaa.

Keskustan kannattajista tyytyväisiä hallitukseen oli 81 prosenttia.

Keskustalla on kaikki eväät menestyä hallitusyhteistyön myötä, mutta se vaatii määrätietoista luottamuksen vahvistamista. Keskusta kärsii nyt luottamuspulasta. Puolueen kannatus on historiallisen alhainen.

Keskustalle tärkeät asiat, kuten hajautettu yhteiskunta, kannattava maatalous, kannustava yrittäjyys, uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä perheen ja työn parempi yhdistäminen ovat aiheita joille jotkut vielä eilen naureskelivat. Eivät naureskele enää.

Koronan jälkeinen Suomi suorastaan huutaa keskustalaisia lempiteemoja, mutta jaksammeko vastata huutoon uskottavasti?

Meidän pitää tarjota suomalaisille kestävistä teemoista kumpuavaa uutta ja rakentavaa suuntaa rohkealla otteella. Keskusta on parhaimmillaan uudistusliike.

Keskustan on turhaa odottaa luottamuksen palautumista, jos pyrimme tavoitteisiimme vanhoja voittoja muistelemalla.

Kuka meihin luottaa, jos lähtökohtamme kaikkeen olisi vain ei, ei ja ei. Ei-puolueet eivät menesty, mutta uudistajiin luotetaan.

Riittääkö meillä kanttia tarttua eteen avautuviin tilaisuuksiin esimerkiksi EU:n alueille ja eri aloille suunnattavan rahoituksen myötä, vaikka se tarkoittaisi muutosta nykyiseen?

Keskustan on pikaisesti ratkaistava, mitä me haluamme olla. Säilyttäjiä vai uudistajia. Muut eivät jää odottamaan, se on varma.

Syksyn budjettiriiheen ladataan enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Jotkut epäilevät, että hallitus ei kestä. Keskustan onneksi epäilijät ovat pääasiassa muita kuin keskustalaisia.

Uskon vahvasti, että kevään kokemusten myötä kaikilla hallituspuolueilla riittää sitkoa määrätietoisiin päätöksiin.

Työllisyyttä vahvistavat toimet, elinvoimaa vahvistava aluepolitiikka sekä ilmastoystävällisempää Suomea ja hajautettua yhteiskuntaa vauhdittavat investoinnit edellyttävät kaikilta ratkaisuhalukkuutta.

Hallituksen kestokyky edellyttää rehellisyyttä itseltä ja muilta.

On päivän selvää, että tulevien vuosien aikana jokainen puolue tulee saamaan haluamaansa ja nielemään inhoamaansa. Yhdelläkään puolueella ei ole varaa kaksilla rattailla istumiseen, jos mielii kantaa vastuuta uskottavasti.

Hallituksen ja tulevien hallitusten työssä on kyse myös odotusten hallinnasta. Liialliset lupaukset tai päämäärätön vikurointi ja niihin tarrautuminen ovat myrkkyä ajassa, jota leimaa jatkuva epävarmuus.

Poliittinen kriisi olisi pahinta, mitä Suomen osaksi voisi nyt koitua. Kriisin aiheuttajan olisi vaikeaa markkinoida itseään vastuunkantajana, saati uudistajana.