Kolme vinkkiä talouden kasvuvajeen kääntämiseen
Suomea voi uhata stagnaatio tai vielä pahempi stagflaatio. Talouskasvumme on pysähtynyt ja viime päivien uutisten perusteella Suomesta ja maailmalta voimme päätellä, että, se on menossa heikompaan suuntaan.
Viimeisimpänä talouden heikentyvästä tilasta varoitti Suomen Pankki omassa raportissaan. Työttömyys on noin seitsemässä prosentissa ja irtisanomisuutisten määrä on nousussa. Työllisiä oli heinäkuussa yli 60 000 vähemmän kuin vuosi sitten.
Inflaatio on jyllännyt. Monet tekijät pitävät yllä korkeaa hintatasoa lähitulevaisuudessa huolimatta Euroopan keskuspankin koronnostopolitiikasta.
Lisäksi EKP joutuu arvioimaan rahapolitiikassaan koko euroalueen hintavakautta, eikä se räätälöi ratkaisuja Suomen tarpeiden mukaisesti. Suomen pitkän aikavälin näkymät eivät näytä juurikaan paremmilta väestökehityksen ja tuottavuuskehityksen vuoksi.
Talouspolitiikkaa pitää tehdä ajassa. Hallituksen pitäisi arvioisi talous- ja elinkeinopolitiikan linjaa vastaamaan tätä tilannekuvaa. Tätä myös entisenä valtiovarain- ja elinkeinoministerinä odotan. Lähiajat kertovat, onko hallituksella tarvittavaa toiminta- ja reagointikykyä.
On selvää, että nyt tarvitaan nopeavaikutteisia toimenpiteitä erityisesti rakennusalan murheellisten näkymien vahvistamiseksi.
Suomen teissä ja homekouluissa riittää korjattavaa. Samoin kotitalousvähennyksen ja taloyhtiöiden avustusten avulla on mahdollisuus vivuttaa liikkeelle merkittävä määrä korjausrakentamista. Näihin rahoitus löytyy asettamalla menoja tärkeysjärjestykseen.
On samalla osattava myös katsoa pintaa syvemmälle. Yksinomaan rakennusalan ahdinkoon keskittyminen peittää syvemmät rakenteelliset ongelmat. Keskinäisen luottamuksen puutteesta johtuva passiivinen tuijottaminen Säätytalolla sovittuun voi viedä koko Suomen ojasta allikkoon.
Hallitusohjelman kasvupoliittinen linja on yksinkertaisesti riittämätön, suorastaan kunnianhimoton.
Hallitus keskittyy talouspolitiikassaan lähes yksinomaan sopeuttamaan, kun Suomen talouden keskeinen ongelma on kasvu- ja tuottavuusvaje.
Kamreerit ja fiskaalikonservatiivit katsovat maailmaa kapeasta reiästä. Viimeksi tämä kävi ilmi valtiovarainministeri Purran tiistaisesta linjahaastattelusta Helsingin Sanomissa. Siinä kasvusta ei puhuttu juuri lainkaan.
Meillä ei ole ollut viime vuosina riittävää talouskasvua, jotta voisimme pitää yllä nykyisenkaltaisen pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Velkakestävyyden keskeinen elementti on talouden kasvuvauhti ja kasvunäkymä. Tähän hallitus ei kiinnitä riittävästi huomiota.
Hallitus on tarttunut oikein uudistuksiin, joilla jatketaan työlinjaa viime vaalikausilta.
Mutta samalla se on kuitenkin asettanut osaamisperäisen maahanmuuton pannaan. Tämä osoittaa talouspolitiikan johdolta huonoa harkintaa.
Oman propagandan ei pidä antaa mennä tosiasioiden edelle. Ihmettelen, että sivistyspuolue kokoomus on tässä asiassa apupuolueena. Osaajapulaa ei myöskään millään tavoin edistä aikuiskoulutustuen lakkauttaminen. Käy päinvastoin.
Tuottavuutta vahvistavassa kasvupolitiikassa fokus on valitettavasti hallitukselta hukassa. Kilpailun edistämistä kuulutetaan suurena edistyksenä. Viina, VR ja Veikkaus.
Näiden uudistusten tuottavuusvaikutukset kansantalouteen eivät päätä huimaa, edes Arkadianmäelle kavuttaessa.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen osalta hallitus on oikeilla jäljillä, mutta juoksu katkeaa ensimmäisen esteen jälkeen.
Annan hallitukselle tunnustuksen siitä, että säästöjen keskellä se pitää kiinni viime vaalikaudella parlamentaarisesti sovitusta T&K-toiminnan määrätietoisista lisäsatsauksista.
Yritysvetoiseen t&k-toimintaan painottamalla kasvua saadaan nopeammin aikaan kuin yksin perustutkimuksella. Hallitusohjelma ei kuitenkaan anna työkaluja siihen kuinka tutkimus- ja tuotekehityksen tulokset kaupallistetaan ja muunnetaan tuotannoksi ja vienniksi.
Esimerkiksi uuden teknologian investointeja tukevien energiatukien pysyvää tasoa leikataan merkittävästi, jota kompensoidaan määräaikaisilla tuilla myymällä valtion omaisuutta.
Yritysten investointien kannalta tästä syntyy epävarmuutta tukitason jatkuvuudesta tulevina vaalikausina, mikä heikentää Suomea ennustettavana investointiympäristönä.
Tuotannollisten investointien kotiuttamiseksi toivon, että hallitus tarttuisi keskustan ehdotuksen erityistalousalueista.
Esittämäni teollisuuspuistojen luvitusmalli on jo hallitusohjelmassa. Tähän pitäisi vielä yhdistää kohdennetut, alueelliset investointikannusteet verotuksessa esimerkiksi vapautus yhteisöverosta tietyn ajan.
Ihmettelen hallituksen passiivisuutta etsiä veropolitiikan kautta kasvua ja luoda talouteen dynamiikkaa. Nyt se on vain jakopolitiikan väline.
Yrityksiä kannustavan veropolitiikan sijaan muun muassa matkailualalle on päinvastoin suunnitteilla näkymiä heikentävä arvonlisäveronkorotus.
Etäisyydet Suomessa ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset korkeita. Tarjolla olisi valmis työkalu helpottamaan yritysten tilannetta.
Ammattidiesel keventäisi raskaan liikenteen verorasitusta ja parantaisi Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä.
Ammattidiesel tukisi mahdollisuuksia toteuttaa tuotannollisia investointeja eri puolilla Suomea. Valtiovarainministeriössä on tästä viimeistelyä vaille valmis esitys.
Edellisen hallituksen aika loppui kesken sen antamiseksi eduskunnalle. Itselleni tuntemattomasta syystä Orpon hallitus istuu uudistuksen päällä, vaikka eduskuntavaaleissa nykyiset hallituspuolueet puolueet kannattivat ammattidieselin käyttöönottamista.
Toiseksi etsisin ratkaisuja aineettomien investointien vähäisyyteen. Suomi on jäänyt jälkeen esimerkiksi digitaalisissa investoinneissa keskeisiin kilpailijamaihin nähden.
Tämä on keskeinen tuottavuuskehityksen heikkouden syy. Valtiovarainministerinä käynnistin työn, joka johti lopulta t&k-verokannustiminen säätämiseen.
Näkisin, että Suomessa tulisi selvittää laajempaa verokannustinta aineettomien investointien vauhdittamiseksi kaiken kokoisissa yrityksissä tai T&K-vähennyksen suhdanneluontoista korottamista.
Yritysten on tässä tilanteessa vaikea saada pankeista rahoitusta vakuudettomiin investointeihin ja ne rahoitetaan yritysten kassasta. Valtio voisi tulla verotuksella yrityksiä tässä vastaan, kun moni yritys kamppailee kannattavuusongelmien kanssa.
Kolmanneksi meidän on varmistettava kasvuhakuisten yritysten rahoitus.
Pääomaa ei ole saatavissa tällä hetkellä samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten markkinoilta. Tuottavuutta vahvistavien yrityksien kasvun esteeksi ei saa muodostua rahoitus.
Lisäksi on varmistettava pohjaltaan vahvojen yritysten rahoitus, jotka ovat väliaikaisissa vaikeuksissa käsillä olevan kriisin vuoksi siltarahoituksella. Tätä yrityspääomaa ei pidä päästää katoamaan.
Näillä keinoilla voimme vahvistaa tuottavuutta ilman, että kiihdytämme tarpeettomasti inflaatiota ja voimme päästä vahvemmalle kasvu-uralle.
Kasvun resepti rakentuu myös jatkossa osaamiselle ja kovalle työlle.