Lukijalta: Urbaani satu kaupungista, joka halusi säästää
Olipa kerran eräs itseään suurena pitävä kaupunki, joka suunnitteli tuntuvia säästöjä, kun kaupungin tulot eivät riittäneet 7 000 henkilön palkanmaksuun. Kaupungin virkakoneisto yritti etsiä ratkaisua jopa menneisyydestä, miten näitä vaikeita asioita oli hoidettu aikaisemmin.
Niinpä sitten käteen sattui kirja Satu Hölmöläisistä, ja kas kummaa, sieltähän tarvittava viisaus löytyikin. Niinpä päätettiin, että kun 7 000 ihmisen joukosta irtisanotaan 900, niin kaupungin rahat riittävät jäljelle jäävien palkanmaksuun ja kaupunki pääsee taloudellisesti kuiville.
Työttömäksi jäävien tulotaso tosin putoaa, mutta sehän ei palkkalistoille jääviä haittaa, eikä tunnu haittaavan, vaikka kaveri siitä viereltä poistuukin, sorry vain. Onneksi oma työpaikka säilyy ja työtä riittää, sillä joka seitsemännen työ jää nyt kuuden tehtäväksi, ja tekevätkin sen, jos kunto pitää.
Hölmöläissaduissa pulmatilanteita ratkomaan ilmaantui usein Matti. Näin nytkin. Matti sai kuulla kaupungin aikomuksista vähentää väkeä rahan puutteen vuoksi. Niinpä Matti otti kalkulaattorin ja teki sillä laskutoimituksen. Sillä hän laski, että irtisanottavien osuus koko henkilökunnasta oli 12,9 prosenttia.
Matti päätteli, että tuo on se luku, joka kaupungin piti säästää henkilökunnan palkoissa, jotta pysytään budjetissa.
Matti päätteli myös, että jos ja kun kaupungin henkilöstön palkkoja lasketaan keskimäärin tuo 12,9 prosenttia, niin rahat riittävät koko henkilökunnan palkkaukseen, tosin vähän aikaisempaa pienempänä. Nyt tulokehitys on kuitenkin kaikkia koskien tasapuolisempi kuin irtisanomistilanteessa.
Oikeudenmukaisuutta Matti näki myös siinä, että suurituloisempien palkanalennus on rahana isompi kuin pienituloisten. Ehkä noin 10–30 prosentin välillä. Matin kokemus 90-luvun alusta oli, että pieni tulonmenetys ei vie umpikujaan ja veroprogressiokin tulee siinä osaltaan vastaan.
Matin neuvosta päätettiin ottaa vaari ja toteuttaa palkanalennukset koeluontoisesti vuodeksi. Vuoden kuluttua huomattiinkin, kuinka hyvä tämä säästömuoto kaupungille oli. Niinpä kaupungissa päätettiin olla koko seuraava vuosi ilman palkkaa.
Tästä kantautui tieto aina Brysseliin asti, ja siitä hyvästä EU:n komissio päätti julistaa kaupungin malliksi muillekin koko Euroopan talousinnovaatiokaupungiksi ja lahjoittaa seuraavan vuoden palkkarahat kaupungille. Onnea innovaatiokaupungeille. Sen pituinen se.
Lauri Jokinen
Karstula
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/