Yleissitovuus on hyvää aluepolitiikkaa
Työmarkkinoiden ajankohtaisiin asioihin kuuluu paikallisen sopimisen laajentaminen. Työpaikoilla pohditaan ja kysytään, mitä jatkossa tapahtuu yleissitovuudelle.
Aiotaanko yleissitovuudesta luopua ja siirtää työehdoista sopiminen työpaikoille kokonaan, osittain vai ei lainkaan? Vai heikentyykö se uudistusten ja ajan myötä automaattisesti?
Yhtä tärkeää asiaa ei ainakaan keskustaväen kannata unohtaa. Työehtosopimusten yleissitovuus on ollut ja on yhä mitä tärkeintä aluepolitiikkaa.
Se takaa kullekin alalle samantasoiset vähimmäispalkat ja samat muut työehdot koko maassa, etelästä pohjoiseen. Tämän se on tehnyt koko suomalaisen sopimispolitiikan ajan.
Voimme kuvitella, mitä olisi voinut tapahtua ilman työehtojen yleissitovuutta. Tuskin erehdyn, jos veikkaan, että palkkauserot, toimeentuloerot ja sitä tietä myös alueiden elinvoimaerot olisivat kasvaneet entisestään.
Yleissitovuus on hillinnyt myös inflaatiota ja varmasti vähentänyt työmarkkinoiden konflikteja. Niillä on arvonsa sekä työnantajalle että työntekijälle.
Sopimisen kulttuuri on ollut tärkeä pohja sille, että Suomi on noussut kansakuntien eturiviin. Sitä pitää vaalia, ei romuttaa.
Juha Mauno
Pukkila
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/