Valvontakomissio, suomettuminen, Nato
Jari Tervo käsitteli suomettumista kriittisesti Kylmän sodan Suomi -tv-sarjassa.
Petteri Orpo (kok.) innostui toteamaan, että jälkisuomettumisesta päästiin nyt eroon. Tähän Nato-päätökseen on tultu suomettumisen kautta, mutta kenties myös sen avulla.
Vuonna 2014 Venäjä aloitti helmikuussa operaationsa Krimillä ja huhtikuussa Itä-Ukrainassa.
Siinä yhteydessä Henry Kissinger esitelmässään totesi Ukrainan aseman järjestämisen ja turvaamisen itsenäisenä valtiona olevan järjestettävissä ”suomettumisen” avulla. Hän esitti ajatukselleen realistiset taustaperustelut, mutta silloin oltiin jo myöhässä.
Suomen kaari jatkosodan jälkeen tähän kaatuneitten muistopäivään on kunniakas, ei hävettävä, vaikka siihen mahtuu paljon ylilyöntejä.
Luullakseni moni häpeää omia toimiaan, kun eivät tulleet havainneeksi, että Kekkonen puhui ystävyyttä ja luottamusta venäläisille.
Suomalaisilta hän odotti korrektiutta. Ei olisi tarvinnut yrittää olla paavillisempi kuin paavi itse tai teilata kaikki Neuvostoliittoon (mm. kaupankäyntiin) liittyvä. Se aika asetti omat reunaehtonsa varsinkin silloin, kun Neuvostoliitto oli vahva.
Mäenlaskuvertausta käyttääkseni: Tyylissä oli huojuntaa, mutta hyppy oli pitkä. Pitkä taitaa tulla tästäkin hypystä, mutta tämän hypyn ponnistusvaiheeseen tultiin tyylikkäästi.
Prosessin kaikkien osapuolien, myös puolueiden osalta.
Ratkaisevaa on suuri kuva. Valvontakomission, YYA-sopimuksen, Pohjoismaiden neuvoston, EFTA:n, EEC-sopimuksen, YYA:n irtisanomisen, Euroopan neuvostoon ja EU:hun liittymisen jälkeen kaari saavuttaa kiinnepisteensä symbolisesti kaatuneitten muistopäivänä. Kaari ilman kriisiä.
Tämä kaari ei anna syytä häpeämiseen. Sen rakentajat ansaitsevat syvän kunnioituksemme.
Ismo Saari
Kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Salo