Tapaus Haavisto

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) tapauksesta on lausuneet mielipiteitä ”kaiken maailman kirjanoppineet”, mutta tässä tulee ns. kansakoulun päästötodistuksen saaneen vanhan äijän mielipide. 

Kun olen politiikkaa seurannut reilut 50 vuotta, niin yksi asia on aina ollut sama: Ulkoministerin pitää olla sellainen, että presidentti sen hyväksyy ja joka nauttii presidentin luottamusta.

Sen minä juuri ja juuri käsitän, että keskusta äänesti Haavistolle luottamusta, koska he laskivat, että on tärkeämpää pitää korona-aikana hallitus toimintakykyisenä kuin sekoittaa maan asiat. 

Mutta sitä en jaksa ymmärtää, että miten presidentti Sauli Niinistö voi jatkaa yhteistyötä sellaisen ulkoministerin kanssa, joka on tarvittaessa omia ideoitaan ajaakseen valmis rikkomaan Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä?

Koska ulkoministeri Haaviston oma ymmärrys ei riitä käsittämään, että häneltä on mennyt luottamus täysin, niin täytyy vaan toivoa, että Suomeen ei tule mitään sellaista ulkopoliittista kriisiä, jossa tarvitaan presidentin ja ulkoministerin luottamuksellista yhteistyötä. 

Tällaiselta Luoja meitä varjele niin kauan kuin Haavisto on ulkoministerinä. 

Raimo Einola