Pidetyt puheet, sanotut sanat
Kevät on monenlaisten puheiden aikaa. Kun lupausten maustamat vappupuheet on kääritty muistilokeroihin banderollien myötä, niin pitää alkaa valmistella päättäjäis- ja onnittelupuheita.
Koulujen kevätjuhlat ovat kautta aikojen antaneet kannustavaa ja kiittävää sanastusta niin oppilaille kuin oppimisen mahdollistaneille henkilöille.
Tämän vuoden riemuylioppilas, siis 50 vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittanut, voi vielä muistaa rehtorinsa kannustavat ja reippaat sanat: onnea teille tulevaisuuteen, olette nyt ahkeroineet tutkinnon, joka mahdollistaa yliopisto-opinnot, kun vain sinnikkäästi pyritte päämääräänne.
Pieni lukio antoi eväät ja mahdollisuudet eteenpäin, tie oli vain eteenpäin, ja jos mutkia tuli matkaan, ne osattiin oivallisesti oikaista.
Ajankohtaiset uutiset vaikuttavat tänä päivänä korostavan, että osaamista ja menestystä on vain ruuhka-Suomessa, suurissa koulusulattamoissa.
Yksittäisiä valopilkkuja saatetaan poimia uutiskevennyksiin ja muu todellisuus jätetään huomiotta, vaikka siellä juuri ovat nuo yrittämisen ja koko arkisen elämän kokonaisvaltainen toiminta ja toteutuminen.
Sujuva arki, niin yksinkertainen kuin lausahdus voi olla, on koko elämän kantava voimavara. Maaseudulla pitää osata monia asioita, joita taajamissa tai city-keskuksissa ei edes tiedosteta. Jo sinänsä kosketus ja selviäminen luonnonvoimien kanssa on arkipäivää ja sitä usein positiivisessa mielessä virkistävää.
Metsä ja viljelymaisemat kertovat vuodenaikojen muuttuvia ilmiöitä, joita ei aina edes ennätä ihailemaan ja arvostamaan, mutta ne antavat tiedostamatonta elinvoimaa asujilleen tai jopa vain hetkellisesti maalaismaiseman ohi kulkevalle.
Tavallinen arki tarvitsee tavalliset ja toimivat palvelut ympärilleen, jotta siitä tulee konkreettisesti, ei vain juhlapuheissa toistettu sujuva arki.
Lähihistoria ja yleensäkin Suomen itsenäisyyden ajan historia tuli painottua yleissivistyksen vastuullisissa toteuttajissa. Menneiden sukupolvien monet ylipääsemättömiksi kuvitellut haasteet, selviytyminen ja olosuhteiden vertaaminen nykypäivään voisivat olla enemmän esillä puheissa, saarnoissa ja kaikenlaisessa sanallisessa sekä kuvallisessa viestinnässä.
Puheet ja sanotut sanat eivät ole mitään, jos vastaanottajat eivät niitä osaa kuunnella ja arvostaa. Suomen kuvataiteessa on vaikuttava maalaus vuodelta 1881. Albert Edelfelt maalasi tuolloin inspiroituneena tilaisuuden tunnelmasta, ja kyseessä on teos Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa. Tuo taiteeseen ikuistettu, kaunis hetki ei selityksiä kaipaa.
Toisaalta aivan toisenlaista saarnatunnelmaa virittää katsojalle 1918 Tyko Sallisen Jytkyt-maalaus, jossa koko kuvapinta julistaa taiteilijan mielenmaiseman läpi suodatettua ronskin reipasta sanan voimaa.
Tämän päivä puheisiin ja sanastuksiin oman värinsä tai varjonsa luo Euroopan ja koko maailman turvallisuustilanne. Jopa ilmastonmuutoksen huolien verhouman läpi se kajastelee ja pakottaa ottamaan puheeksi rauhan, joka on suurin arkisen ja juhlavan elämän perusta.
Sodan kokeneet sukupolvet väistyvät syrjään, ja heidän sanomansa sekä kokemansa todellisuus elää valitettavasti vai juhlapuheissa.
Pidetyt puheet ovat joskus kaunisteltuja tai jopa liian ihanteellisia, mutta vilpitön kauneus ja ihanteellisuus eivät vahingoita ketään. Arjessa on tänä päivänä riittävästi ristiriitaisuuksia, epäilyjä ja valmiiksi tuotettua helppouden hapatusta tai paremminkin hupatusta.
Sanoilla voi ilmaista niin hyvää kuin pahaa, toivoa tai toivottomuutta. Puheilla ja sanoilla on aina oma vaikutuksensa kuulijaansa.
Punnitaan puheemme ja siivilöidään sanamme kaikessa vuorovaikutuksessa. Sanomiset, joita joudutaan selittelemään, on parasta korvata harkitsevalla vaikenemisella ja ajatella ensin, mitä puhuu tai sanoo.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/